Andur

Helsinkiläinen rock-nelikko yhdistelee debyytti-ep:llään tumman säröistä kitaraa menevästi kaartavaan melodiaan ja hillityn ja mietityn riehakkaaseen altsu-meininkiin. Kitarat tiluttelevat juoksunsa lomassa, poljento on hetkittäin aika jylhä mutta myös kevyemmät ja popimmat elementit päästetään hengittämään. Ilkka Haaviston laulullinen ja ääntämyksellinen osaaminen toimivat molemmat hyvin, vaikkei herra mitään todellista virtuositeettia vielä esittelekään. Samanlaista hikistä, mutta sävyiltään kevyempää alternative-rokkiruoskintaa kuulee paljon, eikä Haavisto siinä sarjassa häviä ainakaan kotimaisissa ympyröissä kovinkaan monelle. Silti se mieleenjäävä persoonallisuus on hiukan hakusessa.

Biiseistä kakkosveto Blind Eyen junnaava, mutta rauhallisempi kitarasahaus yhdessä melodisesti ja mukavan valoisasti kaartavan laulun kanssa toimii hienosti. Akustisesti helisevässä Away From Familiarissä Haaviston laulun puristus menee hiukan ähkyyn, vaikka vaaniva slovari onkin muuten oikein hyvää vastapainoa raskaammille sävyille. Groovemmin vatkaava Fence ja hikisen laukan ja vaanivuuden välillä vaihteleva Orange Ghosts päättävät levyn vähintään kelvollisesti. Tummapintaista ja monisyistä. Silti hiukan tavallista ja tuttua. Perustukset ovat vakaat mutta niiden päälle kaipaisi jotain omaperäisempää rakennetta kuin kuvastoista tuttuja elementtejä. Not Aware ei yllätä.