Demolition Records

Blackie Lawless on mahdollisesti hieman karikatyyrinen hahmo sirkkeleineen kaikkineen, mutta siitäkin huolimatta herran merkitystä heavy metalin kehitykselle ei käy kiistäminen. W.A.S.P.:in kaksi ensimmäistä albumia muokkasivat aikanaan genrensä rajoja, eivätkä niitä seuranneet pitkäsoitot olleet nekään kaikki tyystin toivottomia tapauksia. Itse asiassa bändin myöhempää tuotantoa on hutkittu välillä melko epäreilustikin, sillä paria oharia lukuunottamatta W.A.S.P. on useimmiten osunut ainakin suhteellisen lähelle maaliaan.

Dominator ei tuo muassaan mitään sen kummempaa uutta, mutta Lawless osoittaa yhä hallitsevansa sen tontin jota herra itse oli kartoittamassa 80-luvun alussa. Kitarat raastavat jälleen tuttuja riffejään (joista osa kuulostaa jo vähän kiusallisenkin tutuilta), Lawless laulaa sen mitä palkeistaan irti saa ja koskettimet juurruttavat taustalla melodioita tajuntaan. Rankan paukutuksen kyytipojaksi tarjotaan tietysti ne pari kunnon pakollista slovaria, joilla sokerin annetaan valua kovan paatoksen voimalla. Lyriikoissa keskitytään tällä kertaa siihen, kuinka syvältä Yhdysvaltain nykyinen ulkomaanpolitiikka oikein onkaan ja missä kaikessa ollaan menty metsään.

W.A.S.P.:in pyörä keksittiin jo neljännesvuosisata sitten, mutta se pyörii vieläkin melko vinhasti, kunhan olosuhteet ovat vain oikeanlaiset. Dominator päivittää yhtyeen soundia jälleen aavistuksen omaisesti ja vaikka kasassa ei olekaan mikään uusi klassikko, kelpaa tällaista rehellistä heviä kuunnella aina kun asialla ovat asiansa osaavat taiturit.