Jyväskylästä Tampereen suunnalle muuttanut, ja siellä nykyisen kokoonpanonsa saavuttanut Spank My Jones on toiminut jossain muodossa jo 2000-luvun alusta alkaen. Klassinen kaahausrock on Schwein Patrol -levyllä saanut piristävää sävyvaihtelua uhkaavan kuuloiseksi kaiutetusta aavikkosoundista, vaikka tämä viiden biisin katsaus keskittyykin edelleen enemmän säröön kuin sävyihin.

Kun levyä alkaa kuuntelemaan, on alusta alkaen yllättävää, miten tyypillisen actionrockin perinteisintä traditiota toistava tuotanto on monilta osin täysin puuroutetun kuuloista. Enkä tarkoita tällä soundien yleistä tasoa, joka periaatteessa on rumpujen mitäänsanomattomuutta lukuun ottamatta sopivan räkäinen. Kun komppikitaran valli kuitenkin tukkii koko äänikentän, se tekee auttamattoman paljon hallaa kokonaisuudelle. Tämä on todella harmillista etenkin siksi, koska se hautaa asianmukaisen kaukaisesti soivan, hiekkamyrskyn edellä soivan kuviokitaran täysin alleen.

Seuraava erikoinen piirre tulee vastaan levyn kappalejärjestyksessä. Tuntuu nimittäin siltä, että kaikki levyn avausraita Buster The Ghostia seuraavat neljä kappaletta peittoavat sen mennen tullen. Alku uhkaa vaipua masentavaan mitäänsanomattomuuteen. Toisena tulevan Daisy Trainin takaa-ajotunnelmat ovat jo astetta mielekkäämpiä, mutta korkeimmalle yltää ehkä kaihoisassa texmex-hengessä rullaava Fortress Tactic, jossa trumpetin ja kitaran unisonossa kulkeva välisoitto on kaikessa kliseisyydessään hyvin pysäyttävän kuuloinen. Sama tunnelma kertautuu moninkertaikseksi sitä seuraavassa, akustisvetoisessa Mexicossa, joka jää kuitenkin kokonaisuutena jotenkin ulkokultaiseksi. Levyn päättävä Masturbation Generation puolestaan noudattaa yhden kuvion ja kasvatuksen kaavaa. Valitettavasti kappaleessa ei kuulu oikein mitenkään juuri Spank My Jonesin kädenjälki, vaan se voisi olla kenen tahansa saman tyylilajin edustajan tuotos.

Spank My Jones on levyllä ehdottomasti parhaimmillaan yhdistäessään tunnelmoinnin ja pysähtyneisyyden tunteen kiivaaseen rockin räimeeseen. Kumpikin ääripää kuulostaa toisaalta kovin päälle liimatulta. Livenä tämä saattaa toimia tehokkaastikin, mutta levyltä kuunneltuna bändi tuntuu osin kärsivän melodioiden karvaasta keskinkertaisuudesta. Toisaalta Fortress Tactic valoi toivoa tähänkin ongelmaan. Kovemmalla karsinnalla tulos voisi olla hyvinkin mielenkiintoista, mutta nyt se ei sitä vielä ole.