Lifeforce

Orlandosta Floridasta ponnistava emotionaalisen alternative rockin viisikko Last Winter nousi jonkinlaisen hypen kohteeksi omakustanteisella menestyksellään Transmission: Skyline. Niinpä oli odotettavissa, että seuraava lätty tulee julki jonkin yhtiön kautta. Suomalaisille tutuimmaksi Endstandin julkaisemisen kautta käynyt Lifeforce iski lopulta näppinsä jenkkibändiin ja tuloksena saadaan nyt nähtävästi heinäkuussa julkaistava Under The Silver Of Machines.

Cameron Mizellin laulu kaartaa korkealta, mutta hallitsee myös kaihoisan rauhallisemman väräjävyyden. Machines tarjoilee 12 kappaletta vaihtoehtorockia, jossa liikutaan kevyestä särökitaravaelluksesta kipakampiin rypistyksiin ja maalauksellisiin kaariin. Varsinaisia kaavasta poikkeuksia ei oikeastaan ole, mikä toisaalta tekee albumista yhtenäisen, mutta käy pidemmän päälle myös hiukan puuduttavaksi. Kaikki nämä käänteet on kuultu moneen kertaan ja myös tarttuvimmilla koukuilla varustettuna. Vaikka yhtyeen positiivista säröilyä kuuntelee ihan mielellään, menee touhu kyllä välillä hiukan sarjatuotantoiseksi sokerikakuksi – ja sehän maistuu ihan hyvältä muutaman ensimmäisen haukkauksen verran. Eihän Last Winter ole levyllään missään nimessä huono tai edes ärsyttävä, mutta hiukan persoonaton ja yksiulotteinen maku tästä kyllä jää. Koko ajan yrittää löytää jotain erityistä, minkä kautta kokonaisuuteen voisi helpommin tarttua, mutta sitä ei oikein tahdo millään löytyä. Vahviten tästä paketista jää mieleen Our Summer In Illinois levyn puolivälistä – ja sekin lähinnä kerrollaan. Aika perusteos.