Nailboard Records

Promon biotiivistelmän mukaan virolainen Goresoerd koostuu "kokeneista paikallisista muusikoista". Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos jo muutenkin potentiaaliinsa nähden yliviljellystä grind-genrestä häviäisivät kaikki ryyppyreissun huipentumana perustetut sivuprojektipoppoot? On tosin todettava, että vaikka Goresoerd itse nimittää musiikkiaan goregrindiksi, on 24-minuuttisella Goremarket Mid-Pricesilla grindin suhteen paljon kevyempi meno kuin mihin genressä on nykyään totuttu. Suuri osa materiaalista muistuttaa ennemmin keskitempoista deathia, jonka ilmeisin esikuva on Sepultura. Väliin eksytään enemmän ahdistuneen kuin rankan punkin puolelle.

Positiivista Goresoerdin ilmaisussa on, että se on rehellisen urpoa - tämä varmistuu viimeistään Give Me Some Shitin gimme some / gimme gimme gimme some -rallattelua kuunnellessa - ja materiaalin vaihtelevuudesta voi antaa myös jonkun irtopisteen. Kuitenkin, hyvälle grindille olennainen groove puuttuu lähes täysin, ja yhteensoitto on jopa hieman löysää. Jos tätä taas lähestyisi death/thrash-levynä, jäisi kaipaamaan leikkaavia riffejä ja turpaanmättämisen meininkiä. Joten eipä tällä levyllä paljoa taida tehdä.