Subpop

Jennifer Gentle ei nimestään huolimatta ole naisartisti, vaan Italiasta käsin ponnistava, kahden miehen ympärille rakentuva kokoonpano. The Midnight Room on jo herrojen neljäs studiopitkäsoitto, mutta Suomessa bändi on melko tuntematon tapaus. Tämä ei olekaan ihme, sillä kovinkaan lähellä musiikillisia valtavirtoja ei Jennifer Gentlen voida sanoa purjehtivan. Toki instrumenttiarsenaali on lukuisia mausteita lukuun ottamatta perinteisen rock-kokoonpanon kaltainen, mutta siihen yhtäläisyydet tyypilliseen poppailuun monelta osin päättyvätkin.

Levyn henki on ehdottoman instrumentaalinen, ja sinänsä runsaasti kuultava laulu on pääosin voimakkaiden efektien sävyttämää. Tunnelma muistuttaa hämärästi vinksahtanutta taide-elokuvaa, ja sen synnyttämät mielikuvat ovatkin hyvin visuaalisia. Joku voisi kuulla levyssä yhtymäkohtia Beatlesin outoilevimpiin hetkiin tai kenties alkuaikojen Pink Floydiin. Kappalerakenteista sanan perinteisessä merkityksessä ei voida puhua, vaan kappaleet koostuvat ennemminkin yksi toisensa perässä olevista tunnetiloista.

Tämän kaiken äärellä tuntuu jopa rikolliselta väittää, että levy on rytmiikaltaan piinaavan yksitoikkoista. Kenties tämä onkin selvimpiä erontekijöitä Jennifer Gentlen ja sen esikuvien välillä. Näin siitä huolimatta, että bändin toista jäsentä kuvataan sanoilla ’thinking drummer´. Kaikissa komppia muistuttavissa osioissa taotaan tasaista neljäsosaiskua, kun kitara kirskuttaa tahollaan pysähtyneitä ja voimakkaasti kaiutettuja kuljetuksia. Poikkiteloin kulkevissa, fuusiomeininkiä viljelevissä jaksoissa Jennifer Gentle on selvästi osuvampi ja kiinnostavampi. Take My Hand tuo mieleen The Whon Boris the Spiderin ja se onkin kaikkine huudahduksineen, kiljahduksineen ja haukahduksineen vetävimpiä kappaleita.

Subpopin tason tietäen odotukset olivat korkealla, vaikka Jennifer Gentle ei ollutkaan entuudestaan kovin tuttu. Valitettavasti levy ei onnistunut saamaan puolelleen, vaikka sille yritti antaa aikaa kaikin mahdollisin keinoin. Omaehtoisen ei tarvitsisi tarkoittaa tylsää, mutta The Midnight Roomin kohdalla ajatusta ei voinut välttää.