Underdogs: Do You Hear My Voice? (EP)

Helsinkil�inen Underdogs on ilman muuta yksi suomalaisen kitarapop-skenen kiinnostavimpia. Vuodesta 2000 eri nimill� toimineen, muutaman kerran kokoonpanoaan p�ivitt�neen viisikon utuinen ja rikkaasti haaveileva pop maalailee hiukan samoissa maailmoissa kuin se akustisin Radiohead. Saatteessa nostetaan vaikuttajaksi Pink Floyd. Kotimaisista sukulaisista b�ndist� tulee hetkitt�in mieleen pianovoittoisempi ja popimpi painos Underwater Sleeping Societyst�, l�hinn� johtuen Jukka Paajasen tukkoisen ja viipyilev�n laulun liev�st� samankaltaisuudesta Okko Niemiseen. Verrokeiksi on tarjottu my�s mm. Turin Breaksi� ja Mew�t�. Loppujen lopuksi Dogsilla on kuitenkin melko lailla omanlaisensa haaveileva soundi. Tosin ei se ole mitenk��n hirve�n kaukana rauhallisemman ja avaramman kitarapopin muistakaan tekij�ist�, juuret ja vaikuttajat ovat helposti kuultavissa. Eli mit��n todellista �autenttista soundia� yhtyeell� ei ehk� ole, mutta viisikko kuulostaa silt� persoonalliselta ja onnistuu viem��n mukanaan. Soitto koskettaa. Ja se pelk�st��n vie aika pitk�lle.

Yhtyeen tuore nelj�n kappaleen omakustanne-EP jatkaa l�hes vuosittain tarjoiltujen ��nin�ytteiden loogista kaarta, jossa kehittymist� on tapahtunut jatkuvasti. T�m� l�tty kuulostaa jo sen verran valmiilta ja kauneudellaan, sulavuudellaan ja soundipolitiikallaan vakuuttavalla n�ytteell�, ett� voi suositella suuntaamista kohti Underdogsin debyyttialbumia. Mary aloittaa levyn mukavan kasvavalla, kohtuullisen reippaalla kaunokaisella, jossa hele�t piano-hissuilut kasvatetaan toiveikkaan kaihoisasti kaartaviin maalailuihin. Rikasta, muttei t�yteenahdettua. Henrikki Tiaisen pianon arvo korostuu entisest��n rauhallisemmassa ja viipyilev�n tukkoisesti lauletussa Dreamsiss� � iltap�iv�n melankoliaa parhaimmillaan. Pienint�, mutta edelleen maalauksellista Underdogsia kuullaan Castawayll�. Unelias nimibiisi p��tt�� levyn puolittain instrumentaalina piano-viipyilyn�, jossa Paajasen puolikuiskaava laulu maistuu jo l�hes aavemaisen hauraalta. Eritt�in kaunis, yhten�inen ja ajattoman makuinen annos maalailevaa ja uneliasta kitarapoppia.