Julkaistu: 02.10.2002
Arvostelija: Pekka Kyt�m�ki

Mantra
"No nyt ne ovat vet�neet �veriksi" on ensimm�inen miete t�t� uutuutta
maistellessa. Soundimaailma kuulostaa niin ylitsevuotavan mahtipontiselta,
ett� se tuntuu tukahduttavan alleen kaiken muun. Ensivaikutelman ei
kuitenkaan kannata antaa pett��.
Skotlannin indiepopihme The Delgados on kulkenut omia polkujaan 90-
luvun puoliv�list� l�htien ja saanut aikaiseksi toinen toistaan parempia
albumeita, joista Hate on nelj�s. Aluksi b�ndi r�hin�poppaili kuin
Belle & Sebastian -tartunnan saanut lo-fi-Pixies, mutta on
sittemmin jalostanut sointiaan kohti suureellisempaa, suorastaan sinfonista
ilmaisua, jota edusti jo edellinen levy The Great Eastern (2000).
Uudella levyll� t�m� suuntaus on saavuttanut huippunsa – l�hes jokainen biisi
pullistelee jousia, puhaltimia, kuorolaulua ja isoja biittej�. Kuulija tuskin
yll�ttyy havaitessaan kansiteksteist�, ett� t�t�kin levy� on ollut
tuottamassa suurten soundien maestro Dave Fridmann (Mercury
Rev, Flaming Lips jne.). Mutta ei anneta sen h�irit�.
Alkuh�mmennyksen j�lkeen levy nimitt�in imaisee kummasti mukaansa.
Olennaisin osa Delgadosin vieh�tyst� on aina muodostunut kahdesta seikasta:
b�ndin mies- ja naislaulajan sympaattisesta yhteis- ja vuorolaulusta sek�
tietysti ��rett�m�n vahvoista biiseist�. Molemmat elementit ovat mukana my�s
Hatella. Laulajat Alun Woodward ja Emma Pollock pelaavat
edelleen hienosti yhteen – eiv�t tosin en�� niin suloisen ep�vireisesti kuin
alkuaikoina, mutta eih�n sit�k��n voi miinukseksi laskea. Biisimateriaalin
kanssa b�ndill� ei ole ollut ongelmia mill��n albumilla, eik� t�m� ole
poikkeus. Kuuntelukertojen lis��ntyess� kappaleista alkaa paljastua sellaisia
koukkuja, ett� vastarinta on t�ysin turhaa. Kenties nopeimmin p��h�n iskostuu
levyn ensimm�inen singlelohkaisu Coming In From The Cold, mutta kaikki
kymmenen raitaa ovat taattua tavaraa.
Sanoituspuolella Delgados liikkuu tummemmissa vesiss� – levyn nimikin jo
kertoo, mit� on odotettavissa. Esimerkiksi All You Need Is Hate -
kappale osoittaa, ett� vaihtamalla poplyriikoissa yleisimmin esiintyv�n sanan
tilalle sen vastakohta saadaan aikaan ajatuksia her�tt�vi� s�keit�. Itse
musiikin optimistisuus kuitenkin takaa, ett� synkistelyn puolelle ei vaivuta
vaan aurinkokin paistaa.
On mielenkiintoista n�hd�, mihin suuntaan Delgados t�st� jatkaa. Nykyist�
suuremmaksi musiikki tuskin voi en�� kasvaa, joten ehk� edess� on paluu
pienimuotoisempiin tunnelmiin. Oli miten oli, t�m� tuotos toimii t�llaisena
suunnilleen niin hyvin kuin poplevy vain toimia voi.




Kommenttien keskiarvo:



