Mana Rec

Yleisö tulee takuulla puhumaan Kaisa Valan musiikista Tori Amoksen ja Kate Bushin nimien kautta, vaikka tämä tekijästä itsestään tuntuukin epäilemättä debytoivaan artistiin kohdistuvalta välttämättömältä riesalta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että Ghost Walzin pianon ja laulun varaan rakentuva musiikki on sen autobiografisesta tekotavastaan huolimatta kovin tutun kuuloista. Tämä johtuu täysin artistin ilmaisutavoista, laulutyylistä ja pianonsoitosta, jotka ovat varsin hyvässä terässä, mutta kiusallisen maneerisia.

Kun viisi kappaletta sisältävän minin kappaleet ovat varsin kelpoja sävellyksiä ja kiekon tuottajana on vielä häärinyt maineikas Otra Romppainen, olisi jäljen odottanut olevan jylhempää ja omaperäisempää. Vaikka minimalistisuus on singer-songwriter -tyyppisissä produktioissa usein oiva lähtökohta, olisivat rikkaampi instrumentaatio ja kekseliäämmät sovitukset saattaneet nyt olla mahdollisuuksia, joilla omaa erottuvaa identiteettiä olisi voitu rakentaa. Vala julkaisee levyn aikana, jolloin naisartististien invaasio on ollut poikkeuksellisen laajamittaista. Itse kyllä lämpenen esimerkiksi EP:n nimikappaleen gootahtavalle tunnelmalle huomattavasti enemmän kuin useiden Valan suomalaisten kolleegoiden valjuille hengentuotteille. Kilpailu on kovaa, onnea matkaan!