The King: Rakkauden seitsem�s huone

Aika helvetin mahtipontisella taiteilijanimell� on t�m� kaveri itse��n siunannut. Alkuper�inen kuningas, Elvis, pysyttelee kolmekymment� vuotta p�nt�lle kuukahtamisensa j�lkeen viel� piilossa, ja t�m� Imatran The King on surutta lainannut Presleyn mutsin pojan liikanime�. Ainakin pokkaa riitt�� t�ll� Marko Lind -merkkisell� miekkosella. Ja sanottavaa, sill� nyt k�sittelyss� oleva Rakkauden Seitsem�s Huone on kaverin ties kuinka mones ��nite, ja kirjojakin t�m� tuottelias heppu on puskenut useamman. Mets�stys��nitteiden, hengellisisten laulujen, bluesin ja rock n� rollin parissa puuhastellut Lind on nyt pukannut pihalle uutuuslevyllisen iskelm�llist� poppia tai popillista iskelm��.

Musiikillisesti meininki on hiukan samantyylist� kuin Internet-iskelm�legenda Donny Olkkolalla. Aivan Donnyn vinkeimpien hittien kuten vanhan kunnon Halibazuipan korkeuksiin ei ihan p��st�, mutta jotain samanlaista t�ss� t�hdess� on; laulu ei aina ihan suju, s�vellykset ovat korkeintaan keskivertoja, sanoitukset tahattoman korneja. Suurin eroavaisuus n�iden kahden artistin v�lill� on se, ett� Donny on selke� huumoriviritelm� mutta The King arvatenkin tosissaan. Periaatteessa The Kingin musa ei kuitenkaan ole huonointa mahdollista. Joissain biiseiss� on oikein hyv� poljento, ja kunnon b�ndill� soitettuna kappaleista saisi ihan kelpoa iskelm��.

Olisin eritt�in mielell�ni pit�m�tt� t�st� levyst�. Rakkauden Seitsem�s Huone (kyll�, kaikki sanat isoilla alkukirjaimilla tuttuun suomea raiskaavaan Apulanta-tyyliin) on huokeasti tehty ja huokean n�k�inen omakustanne. The Kingin musiikki on B-luokan iskelm�� hassuilla soundeilla ja kannet saavat pahimpienkin lo-fi-puristien masut kipristelem��n. Onhan se nyt piru vie kornia, ett� aikuinen mies tekee t�llaista tavaraa, mutta samalla jotenkin niin hellytt�v�� ja jopa � helkkari soikoon! � kadehdittavaa. The King selv�sti laittaa itsens� likoon h�peilem�tt�. Kuinka moni meist� voi rehellisesti sanoa tekev�ns� pelk�st��n omaa juttuaan, muiden mielipiteist� lainkaan v�litt�m�tt�?

Ei auta. Mink� ihmeess� min� sille mahdan, ett� t�m� kolahtaa enemm�n kuin tusina keskinkertaista raskasrokkiviritelm�� tai p�iv�n pop-hitti�? Onko oikein kuunnella t�t� levy� hymyss� suin ja camp-mieless� kun The King on selv�sti yritt�nyt tehd� koskettavaa musiikkia? Ja mit� hemmetti�, minuahan oikeasti liikuttivat jotkut sanoitukset. Osa biiseist� ei oikeasti ole lainkaan hullumpia. En tied� kertovatko edell�luetellut seikat enemm�n musiikkimaailmasta vai arvostelijan p��n sis�ll�st�. Joka tapauksessa The Kingin kuuntelemisessa on jotain erinomaisen puhdistavaa. Ik��n kuin keskinkertaisella musiikilla tukitut synapsit avattaisiin, ja taas on v�litt�j�aineilla tilaa virrata estotta.

Suosittelen t�t� ��nitett� l�mpim�sti kaikille musiikki�hkyst� k�rsiville. T�llaisesta h�mmennyksest� ei nimitt�in tule kuin hyv�lle tuulelle. Normaali t�htiasteikko on viitteellinen � Rakkauden Seitsem�s Huone on tavallaan sek� yhden ett� viiden t�hden levy, mutta isket��n kiusallaan kompromissin vuoksi pongosaldo asteikon keskiv�lilt�. Olkoon se sovitteluratkaisu kompromisseja kaihtamattomalle omakustannemusiikin kuninkaalle.