Markus Nordenstreng: Songs From Red Hill

Grandpop

Kuinka moni uskaltaa nyky��n tehd� vanhanaikaisen, huokoisen ja ilmavan laulaja/lauluntekij�-levyn ilman, ett� sit� on yritetty modernisoida joko s�vellyksellisesti tai sovituksellisesti? Ei kovinkaan moni, ja hyv� niin, sill� useimmiten sellaisissa yrityksiss� lopulta kompastutaan johonkin vanhaa musiikkia ihannoivien artistien sudenkuopista. Ei yksinkertaisesti osata tehd� niin upean kokonaisvaltaisia s�vellyksi� kuin esikuvat ovat tehneet. Markus Nordenstreng kuitenkin teki � viel�p� niin hyvin, ett� v�lill� on j��t�v� miettim��n, onko kaikki niin kuin pit��kin.

Kolmannella sooloalbumillaan Latebird Nordenstreng onnistuu tavoittamaan gospel-henkiseen poppisoppaansa suloisia nyansseja kadottamatta silti v�lill� mahtipontiseksikin kasvavien kuoro-osuuksien korkeita voimia. Ja kuinka orgaaniselta kaikki kuulostaakin � ei ihme, ett� mieleen nousee nopeasti yhteyksi� Burt Bacharachin kaltaisiin s�velt�jiin. Vanhaa orkesteritunnelmaa viestitt�� sekin, ett� kantavana soittimena on useimmiten l�mmin s�hk�piano yhdess� urkujen kanssa. Toisaalta Nordenstreng on kyll� koonnut taustajoukkoihinsa sellaisen kent�llisen suomalaisen musiikin osaajia, ettei toteutuksen onnistumista sovi liikaa h�mm�stell� � onhan levyll� mukana taiteilijoita Wigwam-urkuri Jukka Gustavsonista pedalsteel-velho Olli Haaviston kautta aina Knipin kaltaisiin nimiin asti.

T�llaisen all stars -kavalkadin voi useimmiten ennustaa johtavan aavistuksen sekavaan tai ainakin linjattomaan keitokseen. Songs From Red Hill on kuitenkin niin yhten�inen kokonaisuus kuin t�llaiselta biisil�ht�iselt� albumilta sopii toivoakin. Kantavana ohjenuorana tuntuu olevan kiireet�n toiveikkuus ja positiivinen tunnelataus. All My Life valaa kaikessa niukkuudessaan uskoa el�m��n, In My Hour Of Darkness tuo sametinpehmeine stemmoineen mieleen baptistikirkon parhaimman svengin hetkell�. Kappalemateriaali on kuitenkin kauttaaltaan niin vahvaa, ett� liika erotteleminen tuntuu ep�oikeudenmukaiselta. T�m� levy on kunnianosoitus kauniille musiikille, se ei mill��n tavalla edes pyri iskus�velmien esittelemiseen.

Kaikessa hekumassakin on kuitenkin sanottava se, ett� yli 50-minuuttinen albumikokonaisuus on useimmiten tarpeettoman pitk�. Niin on varmasti periaatteessa nytkin, mutta itse en kyll� haluaisi j�tt�� albumilta yht��n kappaletta pois. Turha kuitenkaan ruveta rimpuilemaan, albumi on aika aseistariisuva kokonaisuus.