Next Big Thing Recordings

Paiskataanpa heti kärkeen ilmoille muutama fakta. Helsinkiläinen, vuonna 2000 perustettu Pooma on julkaissut debyyttialbuminsa, jota on hiottu niin Helsingissä kuin Islannissakin. Albumin kymmenen kappaletta on puristettu vajaan tunnin mittaan, ja yhtye lupaa debyytiltään paljon. Kun esikoista kaupataan ”täydellisenä soundtrackina pitkille ja pimeille talviöille”, odotukset eivät jää suinkaan vähäisiksi.

Ensimmäisen soittokerran aikana käy jo selväksi, että em. hehkutus ei ole tyystin tolkutonta liioittelua ja vähä vähältä Persuader paljastaa kunnioitettavan laajan arsenaalinsa eri puolia. Kirpeän leijailevat melodiat, kirkkaan selkeät soundit, sekä unenomaiset ja paikoin hyvinkin dramaattisiksi äityvät tunnelmat ovat kaikki kuin suoraan Sigur Rósin kataloogista. Melankoliaa kyllä löytyy yllin kyllin, mutta kaikki on silti niin harmillisen kevyttä, ettei draaman kaaresta tai levyn halki kulkevista jännitteistä pääse juurikaan hehkuttamaan. Harmi, sillä nyt Pooma kuulostaa turhan usein vain kierrätetyltä Kemopetrolilta, tai kevennetyltä The Gatheringilta.

Rauhallisissa tunnelmissa ei ole mitään vikaa ja leijailukin on suorastaan suotavaa näin kirpeän syksyn aikaan, mutta ilman vastavoimia, jännitteitä tai selkeitä huippukohtia käteen jää vain vajaan tunnin mittainen annos hienolta kuulostavaa musiikkia, josta ei parin päivän jälkeen muista enää mitään. Kaikesta huolimatta orkesteri kuulostaa erittäin lupaavalta, joten toivo on kaikkea muuta kuin mennyttä.