Grime. Lontoossa 2000-luvun alkupuolella syntynyt tyyli, jossa yhdistellään hiphopia dancehalliin, UK garageen ja drum´n bassiin. Helsinkiläisen J. Riskit-artistin Liikaa-ep:n saatteessa väitetään että tässä olisi nyt sitten se ensimmäinen suomalainen grime-julkaisu. Vaikkakin jonkinlaista pioneeri-arvoa voidaan herralle toki antaa, niin mitenkäs tuo Ceebrolistics? Vaikka todellinen suomalainen ug-hiphop-yhtye ei ehkä ihan kaikkea aikaa olekaan ollut ”suoranaista grimea” (ja millaistahan sekin sitten lopulta on?), on kolmikon sävyissä ollut jo vuosia sitten myös noita grimen tummia syövereitä. Eikähän se Kaucaskaan lopulta ole ollut ihan kauhean kaukana samoista sfääreistä…

Mutta tokihan J Riskit saa pyrkiä Suomen omaksi Dizzee Rascaliksi. Tosin tällä kuuden biisin ep:llä herra yhteistyökumppaneineen ei ainakaan vielä onnistu tiivistämään suomenkielisestä grimesta sellaisia timantteja, että edes suhteessa samanlaista sukseeta voisi luvata. Helsinkiä tässä ja nyt tarinoissaan tarkasteleva ep toki pörisee ja rullaa mukavan tummasti ja haastavasti – lajityyppi on hallussa. Mutta mitään niin omaperäistä tai iskevää ei ole luvassa, että J Riskitin kaavasta jaksaisi vielä sen suuremmin innostua. Mungcamun ja Kridin vahvistama nimiraita iskee parhaiten. Toki tällä ep:llä pohjatyö on sen verran hyvin toteutettu että sen päälle on jatkossa hyvä rakentaa vaikka mitä…