Spikefarm Records

Jotkut asiat eivät taida muuttua koskaan. Aurinko nousee idästä, vesi on useimmiten märkää ja Kalmah kuulostaa edelleen ärhäkältä ja rahdun mutatoituneelta Children Of Bodomilta, joka käy hetkenä minä hyvänsä kiinni kraiveleihin.

For The Revolution vaikuttaa monilta osin lähinnä päivitetyltä versiolta parin vuoden takaisesta The Black Waltz kiekosta, mutta evoluutiomalli osoittautuu jatkuvassa testauksessa melkoiseksi pedoksi. Melodinen death on edelleen se puu, josta ryhmä kappaleensa veistää, mutta mukana on entistä runsaammin suomalais-ugrilaista melankoliaa. Ja tämä on siis ainoastaan positiivinen voima, jota yhtye osaa hyödyntää vielä hävyttömän tehokkaasti. Jollain perverssillä tavalla Kalmah kuulostaakin hetkittäin nerokkaalta Children Of Bodom ja Leevi and the Leavingsin sekoitukselta, jossa kaikki osaset ovat juurikin kohdillaan.

Kitarasankarimetallin, melodisen deathin ja synkän blackin liittouma onnistuu albumilla, joka kärsii oikeastaan vain kahdesta asiasta – keskinkertaisuuteen taipuvaisesta vokalisoinnista, sekä muutamasta kokonaiskuvaan sopimattomasta biisistä. Yhtäkaikki Kalmahin kurssi on selvästi nousujohteinen ja nousu kotimaamme metallihierarkiassa on tosiasia.