Demolition

Tiedoksi niille, jotka eksyivät lukemaan arviota kansikuvan perusteella: Ei doomia, ei blackia. Syy kylmänsiniseen ja synkkään kansitaiteeseen löytyy artistin kovasta kauhuleffafanituksesta, joka kansien lisäksi on haistettavissa myös biisien teksteistä. Kyseessä on siis Pohjois-Carolinan virallisen horror-miehen, Murderdollsista tutun Wednesday13:n kolmas sooloalbumi.

Musiikillisesti Skeletonsissa yhdistyvät synkkä punk-räyhäys ja raskaampi paahto artistin gootti- ja horror-taustojen paistaessa tekemisestä läpi. Andrew Akelelin rankka, metallinen miksaus vääristää musiikin kuvaa hieman, vaikka toimiva onkin. Synkkää, angstista ja paikoin ahdistavaakin musa on, mutta miksikään massajenkkiemocorepaskaksi se ei mene, vaan tavara kuulostaa vain itseltään.

Omaperäisyydestä huolimatta Skeletons on hititön ja keskinkertaisuuksista ähky levy, jonka koukut ovat usein joko kertakäyttöisiä tai puhkikulutettuja. Vahvoja kertosäkeitä on pyritty rakentamaan runsaan toiston voimalla, mutta toimivat tekeleet ovat vähissä, kun tarttuvuus ei ole riittävän timmissä kuosissa. Levyn avaa oikeaoppisesti kolme hyvää biisiä, mutta siihen ne hyvät biisit sitten loppuvatkin, säännön vahvistavana poikkeuksena levyn keskivaiheen rauhoittumishetkenä toimiva nimibiisi. Totaalinen kura on vähissä, mutta siitä huolimatta laulajan hommansa lätyllä hyvin hoitanut Wednesday13 ei pysty jättämään kuulijoilleen tällä levyllä paljoakaan käteen.