City Slang

Tohmajärven suuri ajattelija Seppo Räty tokaisi muinoin klassisen ”Saksa on paska maa”-sloganin ja tietämättään keihäskarju myös tiivisti useimpien indierokkareiden ajatukset. Saksasta ei vuosien varrella ole montakaan vertailukelpoista nimeä tullut, mutta aivan täydelliseksi autiomaaksi en sitä vielä lähtisi haukkumaan. Kehityskelpoisen Robocop Krausin lisäksi Saksasta ponnistaa mm. mainio The Notwist, joka mistä näkövinkkelistä tahansa katsottuna lienee tällä hetkellä yksi kiinnostavimmista saksalaisbändeistä.

Laajempaan kansainväliseen tietouteen pitkän uran tehnyt The Notwist nousi vasta edellisen, Neon Golden-pitkäsoittonsa (2002) myötä. Sen jälkeen Notwist-rintamalla on ollut varsin hiljaista, joskin pari ep:tä ovat pitäneet nälkäisimmät fanit tyytyväisinä. Lisäksi yhtye on osallistunut useampiin remix-talkoisiin, joiden tulokset ovat saaneet hyväksyntänsä myös puritaanisimman indie-kentän ulkopuolella.

The Devil, You Me ei tuo mitään radikaalisti uutta Notwist-uskovaisille. Sen tärkein funktio lieneekin olla todiste siitä, että yhtye ei ole hiljaiselonsa aikana menettänyt luovuuttaan. Levyn biisimateriaali on kautta linjan tasaisen vahvaa, joskaan mitään suuria tunteita herättävää ei levyltä löydy. Ainakaan vielä, sillä The Devil, You Me on jälleen kerran malliesimerkki levystä, joka kasvaa täyteen mittaansa hitaasti, mutta varmasti. Varsinkin luurit päässä kuunnellessa levystä löytyy todellista substanssia, joka ”avoimessa” kuuntelussa jää valitettavan helposti piiloon.

Toivottavaa on, että näennäisen matalasta profiiliista huolimatta Notwist on bändi joka löytää hieman nykyistä laajemman kuulijakunnan. Sen yhtye viimeistään The Devil, You Me:n myötä jo ansaitsisikin. Mutta hyvä on toki näinkin.