Hype Records

Minulle tuotti suunnattomia vaikeuksia löytää oikeaa kulmaa tähän Jann Wilden tuoreen kokoonpanon esikoiseen. Kuuntelukertojen myötä aloin ymmärtämään, että ehkei mitään oikeaa lähestymistapaa ole olemassakaan, vaan ”futuristiseen ja sarjakuvamaiseen aikaan ja tilaan” pitää vain heittäytyä. Hypätäänpä siis suoraan Neon City Rockareiden kyytiin ja yritetään tunnistaa oleellinen vajaan 37 minuutin mittaisesta reissusta musiikin mikä-mikä-maahan.

En väitä että Jann Wilde olisi Tampereen oma David Bowie, mutta albumin glamin katkuisista kappaleista voi löytää monen muun asian ohella myös rockin suuren kameleontin jättämiä kaikuja jostain vuosien takaa. Iloisen keikkuvalla Deimos & Phobosilla ja vastavuoroisesti rahdun surumielisellä She´s A Killer siivulla yhtyeen bowiemaisuus tiivistyy suorastaan selkäpiitä hyytävällä tavalla. Tämä on kuitenkin vain yksi albumin monista ulottuvuuksista ja matka Baby Said Yeahin modernisoidusta Gene Vincent rullauksesta Danceroom Bopin ´Elvis kohtaa kovimman punk-kautensa The Clashin´ -iloitteluun on melkoinen. Kiekon nimibiisillä jopa Sigue Sigue Sputnik käy hetkittäin mielessä, kun mukaan tuutataan elektron ja discopunkin riemukkaita väriläjähdyksiä.

Runsaasta paletista työstetty salaatti välttää hämmästyttävän hyvin sillin maun, sillä kun albumin värikkääseen maailmaan sukeltaa riittävän pitkäksi aikaa huomaa nopeasti, että alkuun yliampuvalta vaikuttanut monimuotoisuus palvelee sittenkin itse kokonaisuutta. Kaksitoista kappaletta jäsentyvät kuin isoon saliin ripustetut kaksitoista sangen erityyppistä maalausta, jotka käsittelevät etäisesti samoja teemoja. Parilla teoksella ei ole juuri mitään tekemistä keskenään ja sekaan on eksynyt myös pari puolittaista hutia, mutta toimiva ja taatusti tarkkaan punnittu järjestys saa ääripäätkin sulautumaan kokonaiskuvaan.