Debemur Morti Productions

Neljä kappaletta ja mittaa lähes neljäkymmentä minuuttia. October Fallsin dark/black metalli, josta voi löytää myös pieniä folk-vivahteita, on siis muuttunut entistä eeposmaisemmaksi ja mittavammaksi sitten vuoden takaisen The Streams of the End ep:n. Samalla Mikko Lehdon yhden miehen projekti on kasvanut sessiomuusikoiden voimin enemmän oikeaa yhtyettä muistuttavaksi ryhmäksi, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut albumin ehyeen soundimaailmaan, jota rikkoo ainoastaan hieman yksipuinen örinälaulu.

Tällä kertaa levyn kappaleet on nimetty ainoastaan roomalaisilla numeroilla, mikä alleviivaa entisestään kiekon teosmaisuutta. The Womb of Primordial Nature virtaakin luonnollisella tavallaan alusta loppuun kappaleiden nivoutuessa toisiinsa akustisilla introilla ja outroilla. Surumieliset tunnelmat sävyttävät kitaroiden johtamaa albumia, jossa suomalais-ugrilainen melankolia tahtoo puristaa kaiken ilon irti ihmisestä. Kiekon pahin ongelma on sen liiallinen tasaisuus, sillä kappaleet eivät juuri nouse irti toisistaan, eikä näin tuhtia materiaalia jaksa kuunnella neljääkymmentä minuuttia ilman jonkin sortin irtiottoa. Suositeltavaa musiikkia talven synkkiin iltoihin ja räntäiseen säähän.