Artisokka: Sea Bed

Azulejo

Popin ja folkin v�limaastoissa hele�n kuulaasti ja kiireett� asteleva Artisokka on pysytellyt aika hissuksiin vuoden 2002 A Hiding Place In The Arbor-levyns� j�lkeen. Parin vuoden takainen keikkailu antoi jo viitteit� ett� t�m� kotimaisen folkpopin suuri salaisuus olisi palaamassa �kentille�. Ja t�ss� se nyt on, v�hint��n yht� kauniin viipyilev� ja hele�n haikea seuraaja, nimelt��n osuvasti Sea Bed. Tyveneen ja ja rauhallisliikkeiseen vuoteeseen t�ss� ollaan todellakin laskeutumassa.

Hiding Place kolahti aikoinaan melkoisen lujasti. Ehk� turhankin kovaa. Mik� ei kuitenkaan tarkoita sit� ett� olisin perumassa ylistyssanojani. N�in kuuden vuoden aktiivisen lis�musiikinkuuntelun j�lkeen levylle on l�ytynyt rutosti haastajia ja ohikin on menty. Siit�, kuinka tasavahvoja Artisokan levyt ovat kesken��n ja millaisia uusia tuulia on mahdollisesti tullut keitokseen mukaan, niist� asioista t�ss� arviossa pit�nee puhua ja j�tt�� oman arvosteluasteikon pohtiminen t�h�n.

Enemm�n folkpopin suuntaan ollaan menty, todetaan saatteessa. N�inh�n se on, joskin rikassoundisen folkpopin ja rikassoundisen popin rajaviiva on melkoisen h�ilyv�. Niin kuin l�hes mink� tahansa musiikillisen karsinan. Mutta ehk� Twisted Mirrorin kaltainen kantripoljento on vienyt touhua folkimpaan? Ja onhan v�lineiss� paljon mm. viulua� Teemoina olevat yksin�isyys ja tyhjyys � kaikesta haikeudesta huolimatta toiveikkaalla pohjavireell� ladattuna � on hienosti saatu taltioitua tunteisiin. Yksin�isen pianon avulla vaivutaan hiljaisuuteen. L�hes uneliaasti maalailevat laulut hymyilev�t. Heleiden ja kaikuisten instrumenttien laaja-alainen hy�dynt�minen jousista puhaltimien kautta perkussioihin ja moninaisiin koskettimiin rikastuttaa s�vypalettia, kattaen kaikki vedenalaiset vihre�n ja sinisen vivahteet.

Silti Sea Bed EI ole mik��n ylenm��rin surullinen tai viimeiseen lepoon pitkin hampain laskeutuva albumi. Ilme on enemm�n iloinen, jopa tyytyv�isen hilpe�. Raipakka (kyll�, luitte oikein) They Go Away yhdistelee esimerkiksi eritt�in toimivasti �apaattisempia� viipyilyelementtej� reippaaseen jatsipoljentoon. Yleisesti ottaen ote on hinovarainen ja kaikki liikkeet tuntuvat tarkkaan harkituilta. �Hinkkaaminen� ei silti onneksi ole sy�nyt biiseist� kaikkea kipin�� ja tarttumapintaa antavaa rosoisuutta. Rauhoittumiseen ja hiljentymiseen erinomaista musiikkia!