Nosound: Lightdark

Kscope

Italiassa vuonna 2001 perustettu Nosound ottaa vaikutteensa progressiivisen rockin laidoilta ja ambientin eteerisist� ��nikudelmista, mutta mukana on my�s ripaus 1970-lukulaista psykedeliaa ja toisaalta annos slowcore-henkisyytt�. Mik��n debytanttituttavuus yhtye ei kuitenkaan ole, sill� modernin tunnelmaprogen parissa viihtyv� joukkio on levytt�nyt aikaisemmin yhden studiolevyn, vuonna 2005 ilmestyneen albumin Sol29.

Yritteli��n Nosoundin multi-instrumentalisti/s�velt�j� Giancarlo Erran n�kemyksellisyytt� t�ytyy ihailla, miehen kyn�ilem�t s�vellykset ovat osin hienoja ja kiireett�myydess��n koskettaviakin. Avainsana kaikessa on tunnelmallisuus, joka levyn edetess� aiheuttaa tosin my�s ennalta arvattavuutta, koska vaihtelevuutta ei juuri tarjota. Kappaleiden sovitusratkaisut tarjoavat loputtomiin samaa kaihoisaa kosketinkuviota ja David Gilmour-kitarointia. Vaikutteita onkin otettu runsaasti my�hempien aikojen Pink Floydista. Siin� miss� Erran musiikillinen visio on lupaava, osoittautuu merkitt�vimm�ksi ongelmaksi juuri miehen heikko laulu��ni ja v�ltt�v� englanninkielen taito, joka paikoin muokkautuu pahemman luokan tankero-enklanniksi.

Laahaavan depressiivisen Lightdark -levyn s�v�ytt�vimm�t hetket tarjoillaan v�h�eleisen maalauksellisen From Silence to Noisen ja No-Man -yhtyeen Tim Bownessin laulaman ja sanoittaman Someone Starts to Fade Away aikana. Harmillisen moni kappaleista kulkee kuulijan ohi suurempia muistij�lki� j�tt�m�tt�.

Tietyss� mielentilassa ja tietyll� valitulla hetkell� Lightdarkilla on eitt�m�tt� hetkens�, mutta vaikuttavana efektikeinona tarkoitettuun sateeseen haihtuva lopetus alkaa olla jo liiankin tuttu ja kulutettu resepti n�ill� populaarimusiikin kaamokseen taipuvaisilla lakeuksilla.