Steven Wilson: Insurgentes
Julkaistu: 21.03.2009
Arvostelija: Tommi Saarikoski
Kscope
Steven Wilsonin pääasiallinen leiväntuoja Porcupine Tree on täysin sietämätön yhtye. Sen musiikki kuulostaa atk-tukihenkilön näkemykseltä rockista: tekniikkaa on perus-Pertille aivan liikaa, mutta inhimillistä tunnetta vain nimeksi. Toisen yhtyeensä Blackfieldin kanssa Wilson on ollut huomattavasti maanläheisemmissä tunnelmissa, ja luojan kiitos, myös soololevyllään mies on mukavan kaukana proge-maisemista.
Insurgentes on täynnä tyylikästä kaikuisaa maalailua ja jumitusta, mutta keskiössä ovat kuitenkin sävellykset. Niistä selkeäksi ykköseksi nousee avauskappale Harmony Korine, joka on kerrassaan upea yhdistelmä eteeristä kaikukitarointia ja jyräävämpää riffittelyä. Loppulevyllä ei päästä aivan aloituksen tasolle, mutta tummasävyinen kokonaisuus pitää otteessaan. Välillä saatetaan lipsua hieman taustamusiikin puolelle, mutta tässä tapauksessa kommentti ei ole tarkoitettu lainkaan negatiiviseksi.
Mutta. Eipä näytä vanha proge-mies tavoistaan eroon pääsevän, sillä Wilson onnistuu pilaamaan muuten niin ehjän kokonaisuuden yhdellä raivostuttavalla tekniikkanäytteellä. Tämä reilun kahdeksan minuutin mittainen möhkäle kantaa nimeä No Twilight Within the Courts of the Sun, ja se sisältää tietysti monimutkaisen rumpukompin, salamannopeaa kitarointia ja päämäärätöntä sekoilua. Kun kappale on vielä sijoitettu aivan levyn keskelle, on sen aiheuttama tuho maksimaalinen. Jos Wilson olisi malttanut mielensä ja pitänyt linjan yhtenäisenä, puhuttaisiin melkein neljän tähden kiekosta.
Steven Wilson
Porcupine Tree –miehen soolotuotanto on maalailevaa ja tummasävyistä kaikurockia.
Linkki:
swhq.co.uk
(Päivitetty: 13.9.2011)
Kommenttien keskiarvo:
Ensinnäkin porcupine tree on hyvin vanhan kaavan progebändi, todella teknistä taidonnäytettä ei ole nimeksikään. Kappaleet ovat hyvin tunnepohjaisia, erityisesti sanoitusten ja äänimaailman puolesta. Monimutkaiset rytmit tai poikkeukselliset sointukulut eivät kuulu porcupine treen tähän mennessä tuottamaan musiikkiin.
No Twilight Within the Courts of the Sun on tosiaan moniosainen ja perussäännöistä poikkeava kappale. Kovin monimutkaista rumpukomppia ja salamannopeaa kitarointia en siitä kylläkään löydä. Rummut ovat aivan perus Gavin Harrisonia (laadukasta ja aivan loistavaa dynamiikkaa) ja "salamannopea" soolokitaraosuus on Mike Outramin aivan loistava taidonnäyte. Hyvin Mars volta sekä King crimson vaikutteinen ja selvästi tunteella soitettu. Äärettömästä ja turhasta nopeudesta ei siis tietoakaan.
Itse Insurgentes levystä vielä sen verran, että levy on todella hyvä esimerkki siitä, että steven wilson taipuu hyvin moneen musiikkilajiin. Onkin hieno asia, että hän suuntaa itseään jatkuvasti uusille kentille. Biisit kuulostavat hyvin Post-rock ja Drone vaikutteisilta, parhaimpina esimerkkeinä Abandoner joka vie kaunista melodiaa kohti aivan järisyttävää loppua sekä Salvaging joka toimii jonkinlaisella samalla kaavalla, mutta pitäen silti oman ainutlaatuisuutensa. Myös levyn "hittipuolta" edustavat Harmony Korine, Only child ja Insurgentes ovat myös erittäin hyviä ja silti ainutlaatuisia kappaleita, jotka eivät tunnu ollenkaan täytteeltä. Parhaimmistoa levyllä ovat selkeästi monivaiheinen ja tunnelmallinen No Twilight Within the Courts of the Sun sekä todella ahdistavat Abandoner ja Salvaging.
Huonoja puolia levyssä ei paljoa ole, mutta pituutta ja kappaleiden määrää olisi ehkä voinut siinä mielessä vähentää, että levy olisi ollut tiiviimpi ja muistettavampi. Toisaalta levy on haastava ja tarvitseekin aikaa siihen, että se avautuu täysin ja jää mieleen. Insurgentes on siis erittäin palkitseva ja sen eteen kannattaa antaa aikaa, sitä ei tule katumaan.
on myönnettävä, että Porcupine Treen ja progen suhteen asiantuntemuksesi on varmasti parempi kuin itselläni, ja että esiin nostamasi pointit on mahdollista kyseenalaistaa. Kuvani Porcupine Treestä muodostuu muutaman satunnaisen levynpyöräytyksen ohella pääosin vuoden 2008 Ruisrockin keikasta, joka oli mielestäni puistattavin konserttikokemus aikoihin. Näkemäni perusteella väitteet kikkailusta ja tunteen puutteesta ovat täysin oikeutettuja.
Meillä on ehkä hieman erilaiset näkemykset musiikin monimutkaisuuden ja tunteellisuuden suhteesta, mutta se ei tee kummankaan mielipidettä vääräksi. Olen iloinen, että nautit levystä ja No Twilight Within The Courts Of The Sunista, mutta pysyn edelleen kannassani - mielestäni kappale on kaamea.
Hyvää kesän jatkoa,
Tommi