Tamperelaisen George Leen kuuden biisin lärpäke sisältää mukavan annoksen sympaattista kitarapoppia. Vuonna 1969 maailmaamme astuneen miekkosen musiikkimaailma liikkuu rauhallisesti akustisen kitaran ja Georgen hivenen tukkoisen äänen johdolla rytmikkäästi leijaillen. Musiikkia niin aurinkoisten päivien rauhallisiin hengailuihin aurinkolaseilla kylmien juomien ääressä kuin sateisiin iltoihin vetisen ikkunalasin takana haaveillen.

Ridiculous lähtee suhteellisen reippaasti liikkeelle. Jotain todella alakuloista on tuossa Georgen laulussa, Heinien taustalaulu täydentää mukavasti kertosäkeessä. Samalla tasaisella rytmillä jatketaan loppuun asti, jossa biisi lasketaan hienolla vihellysosiolla ja kivoilla koskettimilla. Synkemmällä otteella starttaa kakkosraita Do Anything You Like, joka rakentuu mukavasti kerron nousevaan I would do anythiiiing... to hold on to your love, babe. Maukasta mollisointua ja kauniita väliosioita. Tosi rauhallinen Dog jatkaa kauniiden kappaleiden sarjaa, ainakin minulle George Leen melko vähäeleinen balladiosasto tippuu hyvin.

Girls Really Know menee hetkittäin vuorolauluksi Georgen ja Merikukan, Nadjan ja Karssun muodostaman taustalaulukuoron välillä. Hieno kappale. Erikoinen ajatus on viitosraidan I Want To Fall In Flu With You teema, vaikka poteminen onkin kaksin hauskempaa, niin silti. Ilman muuta levyn rokein ja juoksevin raita. Lopun taputusrytmi viestittää hienosti mukavasta tunnelmasta ja kaikkinensa hymy nousee huulille. Levyn loppuun vielä alle minuutin Blind -itsetutkiskelu ja George Lee on puhunut.