Juno: V-tyyli

Monsp

Muutaman omakustanteen julkaissut ja Monspilla puolitoista vuotta sitten debytoinut helsinkil�isr�pp�ri Juno parantaa kakkosalbumillaan. Buustin aistii tiukasta otteesta. Artisti itse sanoo asian ��neen jo levyn avaavalla introlla, jolla nuori mies riimittelee V-tyylin olevan simppelisti �hyv� r�ppilevy niin kuin Rata-��nite.� Aivan t�m�n Jontin ja Shakan modernin klassikon korkeuksiin ei p��st�, vaikka V-tyyli ehdottomasti noteeraamisen arvoinen hiphop-levy onkin. Kyseess� on raikas yhdistelm� livesoittimia ja Junon tarkkaa mutta rentoa ulosantia.

Juno r�pp�� sointuvalla ��nell��n itse��n koskettavista pienist� ja isoista asioista k�sitellen monenlaisia aiheita yhteiskuntakritiikist� luontoon, rakkauteen ja takaisin. Levy� on sanottu Junon rakkauslevyksi, mik� on noin puolet totuudesta. Rakastamisen lis�ksi Juno k�sittelee vakavampiakin asioita, kuten alkoholink�ytt�� ja kalliolaista el�m�nmenoa kappaleessa Pohjanmaan kautta. Lopun pari siirappisempaa raitaa uhkaavat menn� patetian puolelle, mutta piilobiisiksi jemmattu, Stepan kanssa duetoitu gangsta-rap-fiilistely toimii hyv�n� kontrastina hempeilyille. Enemm�nkin tappuraa ja s�rm�� olisi levylle mahtunut, vaikka kokonaisuus on kyll� kohdallaan nytkin.

Musiikin suhteen V-tyyli on loistava. Oikein soittimin soitetut (tai ainakin silt� kuulostavat) taustat muodostavat yhten�isen, orgaanisen musiikillisen maton. Kompakti Aamukahvit ajaa kenties groovaavimmalla biitill�, Sitaatti puolestaan palauttaa mieliin, miksi vanhan koulun hiphop oli niin loistavan mukaansatempaavaa. Taustoissa on sopivasti vaihtelua ja pieni� koukkuja, joihin tarttua.

Vuoden 2010 parempia Suomi-hiphop-julkaisuja.