The Radio Dept.: Clinging To A Scheme

Labrador

Kun The Radio Dept. vuosi sitten kes�ll� julkaisi Clinging To A Schemen ensimm�isen sinkkulohkaisun Davidin, ajattelin, ettei kolmaskin levyllinen samanlaista materiaalia voi kantaa: v�h�eleisen kaunista, surisevaa ja tiloja t�ytt�v��, koneellistettua mutta l�mmint� popmusiikkia. Nyt, ruotsalaisyhtyeen kolmatta albumia viikkoja kuunnelleena, joudun toteamaan olleeni v��r�ss�.

90-luvun puoliv�liss� perustettu, nykyisin kolmihenkinen Radio Dept., on julkaissut harvakseltaan levyj�. Esikoinen Lesser Matters ilmestyi vuonna 2003 ja sit� seurannut Pet Grief nelj� vuotta sitten. Jo esikoinen osoitti yhtyeen kyvyn toisintaa mm. 80-luvun shoegazingille ja dream popille leimallisia pitk�kaarisia ja utuisia tunnelmia yhdist�m�ll� siihen oman s�v�yksens�.

Erityiseksi ruotsalaiskolmikon tekee se, ett� he esikoisen arvostelumenestyksen j�lkeen onnistuivat toistamaan tempun seuraavalla levyll��n, viel� hyvin samankaltaisin menetelmin. Radio Dept.in vahvuus onkin aina ollut biisien kirjoittaminen. Siksi uutukaisen aiempaa yksinkertaisemmat kappaleet tuntuivat aluksi pettymykselt�. Mutta yksinkertaistetun kuoren alla sykkii rytmisesti monipuolinen syd�n.

Clinging To A Scheme ei ole Radio Dept.in levyist� paras, mutta monella tapaa mielenkiintoisin. Se on pelkistetympi ja raikkaampi kuin edelt�j�ns�, ja sen rytmiikka kiehtoo kerrasta toiseen. Ja siit� huolimatta albumin tunnusleimallisin piirre on sen unenomainen ja kiireet�n tunnelma. Harvoilla yhtyeill� on n�in omaleimainen ��ni, on se sitten kuinka lainattu tahansa.