Kovenant: Seti
Julkaistu: 14.04.2003
Arvostelija: Mika Roth
Spinefarm
Kovenant ei tee helppoja levyjä. Jouduin kuuntelemaan levyn yli puolen tusinaa kertaa ennen kuin se alkoi viimein todella avautumaan. Kuunnellessani levyä yhä uudestaan ja uudestaan raapustelin samalla muistiin eri yhtyeiden nimiä jotka minulle tulivat kuulemastani mieleen. Lista sisälsi mm seuraavat nimet: Rammstein, Skinny Puppy, Die Krupps ja Ministry – ja tuo lista kuvaakin suhteellisen kattavasti Kovenantin nykyistä soundia.
Äärimmäisen tylyssä äänimaisemassa Ministryn Twitch -levy kohtaa Marilyn Mansonin Mechanical Animalsin aikaisen soundin, samoin jo edellä mainittu Skinny Puppy nousee useissa väliosissa mieleen. Huolimatta kaikista näistä tutuista elementeistä, Kovenant on onnistunut luomaan jotain aivan uutta, jotain jota voi kutsua heidän omaksi soundikseen. Läpi koko varsinaisen levyn säilyy selvä johtoajatus, joka hajoaa vasta kahteen täysin turhaan ja irralliseen bonus-biisiin jotka olisi ehdottomasti pitänyt jättää pois. Olkoonkin että toinen on versio Metallican The Memory Remainsista.
Kappaleiden tempo ja raivo ovat selvästi laskeneet edelliseltä Animatronic -levyltä, mutta ei yhtyeen uusinta voi mitenkään leporetkeksi kutsua. Nyt massiivisuus, jylhyys ja raskaus korvaavat useissa kohdissa aikaisemman kaahaamisen, ja tulos on mielestäni huomattavasti parempi.
Sanoitukset keskittyvät maalailemaan Cyberpunk kauhukuvia tulevaisuuden maailmasta, ja etenkin sen lopusta. Ihmiset ovat muuttuneet niin turhaksi ja hyödyttömäksi Cybertrashiksi, kuten avausbiisissä todetaan, ettei heille ole enää sijaa tuossa tylyssä maailmassa. Koko ihmiskunta tekee hidasta joukkoitsemurhaa samalla kun planeettamme kouristelee tuskissaan.
Oman haasteen asettaa myös levyn massiivinen koko (n. 77 min), ja osa kappaleista on aivan liian pitkiä – sekaan mahtuu vielä pari täysin turhaakin raitaa. Onneksi siellä täällä totaalista äänimaisemaa pehmentää kauniin naisäänen vierailu, levyn vihkosessa mainitaan vierailijaksi sopraano Eileen Kupper, sekä The Warszawa Teenage Slut Choir & The Mockba Radio Propaganda Orchestra. Tosin kuoro ja orkesteri taitavat olla yhtä todellisia kuin Type O Negativen levyillä vieraileva The Bensonhoist Lesbian Choir.
Levyn ehdottomia huippukohtia ovat Star By Star, Acid Theater, Neon ja Industrial Twilight, joka onkin varsinaisen levyn päätöskappale. Tämä levy vaatii kuulijaltaan paljon työtä avautuakseen, mutta jos se avautuu on kaikki työ ollut takuulla vaivan arvoista.
Kommenttien keskiarvo:
