The Jolly Boys: Great Expectation

GeeJam

Kannen perusteella n�ytt�� hyv�lt�. Viisi kyps��n ik��n ehtinytt� mustaa muusikkoa passissa sopivasti r�hj��ntyneen baarin edustalla, valmiina astumaan sis�lle, asettumaan nurkkaan ja johdattamaan kuulijan mentohurmioon. K��nt�puolen biisilista pudottaa maan pinnalle. Passenger. Perfect Day. Blue Monday? Rehab, jumankauta! Mutta jospa papat puhaltavat uusstandardeihin eloa?

Eiv�t puhalla, vaikka The Jolly Boysilla kyll� on taitoa ja sielukkuuttakin. Ryhm� on perustettu Port Antoniossa Jamaikalla vuonna 1955 (!) ja sen ura on miehist�nvaihdoksista, luonnollisesta poistumasta ja kahtiajakautumisista huolimatta tavalla tai toisella kest�nyt nykyp�iv��n. Levyj� The Jolly Boys on tehnyt verrattain v�h�n, vain seitsem�n. P��asiassa yhtye on esiintynyt hotelleissa Port Antoniossa Jamaikan pohjoisrannikolla, mik� ei liene kovin suuri meriitti saaren musiikin diggareiden keskuudessa. Kyll� jamaikalaishotelleiden aulabaareissakin hyv�ll� tuurilla hyv�� musiikkia kuulee, mutta aivan samaa luomisen meininki� niiss� ei ole kuin Kingstonin getoissa. The Jolly Boysin �nn�nnen inkarnaation nykyinen pesti on olla talon b�ndi matkustajakodissa nimelt� GeeJam, joka sattumoisin on my�s platan julkaisseen levy-yhti�n nimi. Siin�k� syy, miksi Great Expectation kuulostaa vesitetylt� taustamusiikilta iltap�iv�n drinkkituokiolle?

On aina harmillista, kun hyvist� aineksista tehd��n mautonta muhjua. The Jolly Boysin pop-mento on periaatteessa kelpo musiikkia, mutta tylsyyksien coverointi on kuin joisi drinkin, joka on taiten koostettu nelj�st� senttilitrasta rommia, tilkasta vastapuristettua limemehua, sokerista � ja uima-altaallisesta vett�. Toivon tietenkin vilpitt�m�sti, ett� The Jolly Boysin levy myy ja tuleva maailmankiertue on menestys. Ja ett� seuraava levy sis�lt�� jotain kiinnostavampaa.