Dirty Trainload: Trashtown

Otium

Kun bluesrock-duo muodostuu miehest� ja naisesta, l�htee sit� mieless��n vertaamaan White Stripesiin, vaikkei soitin ole ehtinyt pihahtaakaan. Italialainen Dirty Trainload osoittaa kuitenkin nopeasti, ett� se on v�h�n toista maata, vaikka vertailulle l�ytyisi muutakin pohjaa kuin yhtyeen rakenne.

Duo tekee kakkosalbumillaan rosoista, likaista ja el�v�� ��nisotkua, mutta biisien kanssa on v�h�n niin ja n�in: tuntuu kuin tehosekoittimeen olisi nakattu nippu kliseit�, jotka sekoittuvat toisiinsa hallitsemattomasti, mutta rutiininomaisesti. Parhaimmillaan tuloksena on nimibiisin kaltaista musiikkia, jossa alataajudeet vy�ryv�t p��lle, kitarat kirskuvat blueskuviota toisen per��n, rytmit ovat koneellisia ja ruosteisia, huuliharppu komppailee ahnaasti ja adhd-��nimaisemasta voi bongata hyv�n biisin tunnusmerkit. Toisaalta tarjolla on my�s runsaasti materiaalia, jota voi n�k�kulmasta riippuen luonnehtia joko perinteiseksi tai mielikuvituksettomaksi.

Albumin alussa mukavalle korkeudelle asettunut tyylillinen ja laadullinen rima alkaa puoliv�lin j�lkeen vajota; musiikki selkeytyy ja paljastaa, ettei kaksikolla olekaan kovin erityist� sanottavaa. Tuhnusta ja pimeydest� esiin kaivetut kappaleet eiv�t p�iv�nvalossa olekaan kultaa, kuten ei kaikki vanha ole arvokasta. Banjolliset Mad Ride ja Wigdance toisaalta hy�tyv�t siit�, ettei levyn keskikohta suuremmin innosta. My�hempi on omillaankin hauska ja vauhdikas instrumentaali, jonka kaltaisilla olisi voinut korvata useamman levyn standardeista.

Bob Cillo ja Livia Monteleone ovat tehneet kokonaisuuden, joka on tiivis ja teeskentelem�t�n. Kaatopaikalle rakennetun kaupungin houseb�ndi on muutenkin kuin kokonsa puolesta kustannustehokas; Marco Del Nocen ajoittain vahvistama kaksikko keskittyy olennaiseen ja siin� on sen suurin vieh�tys. Esimerkiksi Bitchill� on niin paljon kitaraa, ett� menn��n melkein noisen puolelle. Levyn p��tt�v� This Jail on eritt�in p�tev� kuvaus p��nsis�isist� kahleista, mutta t�t� hienolta kuulostavia biisej� sis�lt�v�� albumia se � tai sen puoleen mik��n muukaan kappale � ei pelasta tavanomaisuudelta.