Dave Matthews Band: Europe 2009

Eagle

Hyv�st� livemeiningist� tunnettu ja lukuisia live��nitteit� ilmoille esiin pukannut Dave Matthews Band tarjoilee Europe 2009:ll� nyt per�ti kolmen levyllisen verran blues-jamittelua. Aiemmin yhtyeeseen tutustumattomalle, mutta maineen toki tuntevalle odotukset eiv�t ole suuren suuret, vaan enemm�nkin varovaisen toiveikkaat.

Livelevyill� kun on muutenkin tapana olla vakiintuneen kannattajakunnan herkkua - siksi monet livelevyt ovat harvojen kuuntelemia ja yleens� totaalisen ylihypetettyj�. Jo valmiiksi yhtyett� fanittavat levitt�v�t niist� hyv�� sanaa eik� kenell�k��n muulla ole kiinnostusta panostaa niihin, kun on studioalbumejakin tarjolla. Rockin klassikkoalbumien joukossa on toki joitakin livelevyj�, mutta ne harvemmin koostuvat jo aiemmin julkaisusta materiaalista.

Mutta vet�v�st� blues-rockista toivoakseni jokainen musiikista jotain tajuava ihmisraakile pit��, ja Dave Matthews tarjoilee sit� t�ll� levyll� sellaisen kattauksen, ett� kyynisinkin j��r� on aseeton. Ensimm�isen levyn aloitusraidalla Don't Drink the Water saksofoni raikaa ja meininki on heti aluksi kuumeinen eik� jatkossakaan armoa tunneta. T�ss� v��nnet��n kuitenkin rockia eik� mit��n hissuttelua ja ilahduttavasti t�ysin vailla standardeja - yhtyeen oma materiaali on sen verran vahvaa, ettei ole tarvetta poiketa vanhojen mestareiden tonteille. Toki balladimaisempaa materiaalia kuullaan kuten vaikka ensimm�isen levyn p��tt�v� ja viulun s�vytt�m� Crash Into Me, mutta ne toimivat l�hinn� sopivina v�lipaloina hikisemm�n tavaran v�liss�.

Kappaleet ovat pitki� jamitteluja eik� niit� ole mahtunut kolmeen levyyn kuin yhteens� 22. Kahdeksan minuutin rajapyykki ei ole mik��n poikkeus, vaan s��nt� t�ss� tapauksessa ja kyll� sinne pitk�lle viiteentoista - kahteenkymmeneen minuuttiinkin kurotellaan mink� keret��n. Jokainen kappale on ��nitetty Luccassa Italiassa, joten ilmeisesti keikka on ollut niin kova kokemus, ett� se on voitu julkaista kokonaisuudessaan tarvitsematta koostaa mit��n kompilaatioita, jotka yritt�v�t sitten luoda illuusiota. Satunnaisia v�lispiikkej� kuullaan ja toki yleis�n mylvint��, mutta ne eiv�t vie usean minuutin blokkeja, vaan luovat juuri sopivasti tunnelmaa.

Europe 2009 on hyv� levy, niin sanottua automatkamusiikkia parhaimmillaan ja mielenkiintoista se, ett� biisit itsess��n eiv�t ole mit��n mestariteoksia - mutta ne ovat tarpeeksi hyvi� ja sopivat juuri siihen tarkoitukseen kuin ne on luotukin. Niiss� briljeerataan taidolla, rockin ilolla ja yleis�n fiiliksill�. Se on eri asia jaksaako kaikkia kokonaisuuden levyj� kuunnella putkeen, koska tasapaksuuden vaara on olemassa, mutta sit� ei rehellisesti sanottuna voi pit�� miinuksena. Realistisesti ajatellen albumi on tasavahva, ei tasaisen tyls�.