Vene: Hiljaa p�� kiinni

If Society

Oululaisten meluorkestereiden nuorempaan kastiin kuuluvan Veneen edellinen pitk�soitto Ihmisten naamaan oli hivenen hankala tapaus. Sis��np�ink��ntynyt ja nopein liikkein �r�htelev� luomus j�i oudosti nerokkaan ja puuduttavan v�limaastoon. Yh� vain joka toisella kuuntelukerralla se lumoaa ja joka toisella hermostuttaa, muttei koskaan j�t� kylm�ksi - ja onhan levyll� yksi kaikkien aikojen kovimmista aloitusraidoista. T�m�n tunnekirjon pohjilta olikin j�nnitt�v�� k�yd� b�ndin tuoreimman aikaansaannoksen kimppuun.

Yritys tosin j�i tyhj�ksi, sill� Hiljaa p�� kiinni vetelee kovapintaisempaakin kuulijaa p�in naamaa. Sis��np�ink��ntynyt m�lyvalli, absurdiuteen ja synkkyyteen kiintynyt silm�kulman pilke sek� tylysti sykkiv� rytmi m��rittelev�t Veneen olemusta yh� paljon, mutta kehittyneemmin ja yll�tt�v�mmin. Aiemmin triona toiminut yhtye on kasvanut yhdell� kitaristilla, ja vastaavasti m�lyvalliin on ilmennyt enemm�n tekstuureja ja pinta-alaa. Yhtyett� tyylillisesti m��ritelt�ess� hardcore ja flanellipaidoille haiskahtava noiserock ovat yh� monin tavoin oululaisten henki ja veri, mutta nyt my�s postpunk-piirteet nousevat l�hes yht� selke�ksi osatekij�ksi. M�lyvallin laajennuksesta huolimatta b�ndisoundi on jokseenkin yksinkertaisempi ja iskev�mpi eik� asian ydint� en�� tarvitse etsi� s�r�kerrosten alta, kun pelkist�minen on johtanut hienovaraisempaan aggression alleviivaukseen.

Uudistusten mukaisesti biisit py�riv�t enemm�n melodioiden ja kulmikkaan rytmin kuin heng�stytt�v�n ��nenpaineen ja mielipuolisen virnuilun ymp�rill�. Laulaja-kitaristi Lassi Hietalan laulu on niinik��n noussut selke�mmin esiin ja saanut my�s puhtaampia s�vyj�. Silti Hiljaa p�� kiinni on varmastikin raskainta Venett� t�h�n menness�. Sanoitusten s�rmikkyys ja nokkeluus ei ole kadonnut mihink��n, mutta sanak��nteit� ja absurdia huumoria enemm�n esill� on odottamattoman vakavamielinen tunnelmointi, mik� istuu postpunk-piirteiden kylkeen erinomaisesti. Hauskimmillaankin sanat osuvat useimmiten johonkin henkil�kohtaiseen ja arkaan paikkaan - ja t�ll� ei v�ltt�m�tt� viitata housunlahkeiden v�limaille.

Kahdeksan biisin ja vajaan puolen tunnin kokoisesta kokonaisuudesta muutama biisi nousee ylitse muiden, mutta niit�k��n ei tee mieli erotella pakasta. Hiljaa p�� kiinni on yhten�isen� kimppuna enemm�n kuin osiensa summa, joten yhden biisin erillinen mainitseminen vaatisi nostamaan esiin kaikki muutkin. Kompakti mitta tekee levyst� vaivattoman kuunneltavan, mutta samalla my�s puolustaa sen intensiivisyytt�. Yksi arvostelu on vain mielipide, ei niink��n yleinen totuus - ja j�lkimm�isen� mainittua ei my�sk��n Vene tarjoile puhtaana p�yt��n. Varmaa on ainoastaan se, ett� kyseess� on Veneen t�h�n menness� raskain, tarttuvin, tiivisrakenteisin ja mieleenj��vin eli niin sanottu toistaiseksi paras levy.