The Pond: The Pond

One Little Indian

Demokraattinen mutakuoppa. Yksi brittil�isen musaskenen folk-kuningattarista Kathryn Williams yhdist�� taitonsa ja luovuutensa Fairground Attractionist� tutun Simon Edwardsin ja laulaja-lauluntekij� Ginny Cleen kanssa, siirtyen kantri-ja folk-maailmoista hieman tuntemattomammille teille. The Pondin debyytist� on jo heitetty mediassa ett� se ik��n kuin jatkaa siit� mihin Bristolissa 90-luvulla j��tiin. Vaikka kolmikon musisoinnissa onkin folkin avaruutta ja ajatonta hymy�, on rytmiikassa selv�sti triphopmaista jumitusta ja paikoin my�s tummaa viipyilevyytt�. Ei mik��n ihme ett� levyn miksaus on uskottu Portisheadin Adrian Utleyn harteille, se verran luontevasti The Pond ammentaa bristol-soundista. Williams, Edwards ja Clee onnistuvat kuitenkin v�ltt�m��n retroilun tunteen ja luomaan melkoisen tuoreen tulokulman aiheeseen. Kuvittele akustinen, folkahtava ja nais��nten viem� versio Gorillazista niin voit p��st� hiukan siihen suuntaan miss� The Pond mutapainii. Tai riisuttu ja p��asiassa s�hk�t�n Massive Attack...

The Pond onnistuu my�s v�ltt�m��n sellaista ep�toivon ja pime�n huoneen ahdistuneiden kulmien vaalimista, mist� esimerkiksi Portishead loi kauneutta. Jumituksestaan, viipyilev�st� hypnoosistaan ja Williamsin laulussa soivasta eteerisyydest� huolimatta yhtye onnistuu pys�htym��n riisutuilla sivelyill� luodun ytimen ��relle pelottomasti ilman uhkaavuutta, paikoin jopa l�mpim�sti. Toki vaikkapa p��t�sraita Aim huohottaa mollissa ja �isesti, mutta silti jotenkin turvallisesti. Kirsch r�p�ytys tuo omanlaisensa mausteen oivallisesti Be-Pop-A-Lulaa lainaavalle Bebopille, mutta jos koko levy� leimaisi vastaava blaasti, olisi sen pohjimmaisesta vieh�tyksest� paljon pois. Bebopilla yhtye on ehk� v�hiten iholla koko albumista.

Siin� miss� hiukan synke�hk� Carved avaa pelin toki hyvin mutta ei viel� iske ihan kympill�, on Circle Around a Treen haikean eteerinen hymy jo levyn parhautta. The Riverin yhdist�� oivallisesti jossain siell� pinnan alla vaanivan py�rteen uhkan hallittuun aalloilla keinumiseen. Williamsin ja Cleen ��net ly�v�t mainiosti k�tt�. Hypnoottisen koukun puolesta levyn valioita. Hele�n leppoisuuden puolelta taas (v��r�ll� j�rjestysnumerolla levyll� soiva) Pass Us By p��see oivallisesti sis��n joutilaisuuden antamaan mielenrauhaan. Toisin kuin levynkannen mukaan, vasta sen j�lkeen soiva Art Of Doing Nothing laiskottelee jo hiukan j�m�ht�neesti...

Vaikka Memory Let Down vakuuttaakin pikkuhiljakseen rakentuvalla riisutulla otteellaan, on siin� hiukan samanlaista ohilipuvuutta edellisen tapaan, mik� ei oikein tahdo napata mukaansa. Siin� mieless� on mainiota ett� Bebopilla rullataan hiukan enemm�n. Raukea Hard Shoulder, teollisen unisesti hypnotisoiva, eniten portisheadmainen End Of The Pier ja konerytmi� eteeriseen hymyyn yhdist�v� Evening Star tuovat jokainen hiukan erilaisen s�vyn soundipalettiin. Eritt�in lupaava ja mielenkiintoinen tulokas.