Xtreem Music

Ruotsalainen Paganizer on pitkälti yhtyeen keulakuvan laulaja/kitaristi Roger ’Rogga’ Johanssonin ’lapsi’. Vuoden 1998 lopulla Rogga päätti perustaa yhdessä yhtyeen ensimmäisen rumpalin Jocken kanssa bändin, joka soittaisi vanhan koulukunnan thrash/death –metallia. Tällä polulla yhtye on vieläkin jopa niin tiukasti, että levyn saatteessakin musiikin tyylilajin ilmoitetaan ylpeästi olevan ”Old School Swedish Death Metal”. Ja eipä tuohon juuri vastaan sanomista ole, sillä tämä on sitä ’klassista’ ruåtsi-deathia kevyein thrash maustein. Jos sellaiset bändit kuin Grave, Edge Of Sanity tai Bloodbath saavat basarijalkasi polkemaan, on Paganizer taatusti musiikkia makuusi. Kun studiossa on ollut nappuloita vielä vääntämässä Mieszko Talarzcyk Nasumista ja masteroinnista on vastannut itsensä Dan Swanö, murevan tuhdit sounditkin ovat enemmän kuin kohdallaan.

En ole juuri tutustunut ruotsalaisnelikon aikaisempiin tuotoksiin, mutta yhtyeen neljäs täysin oma pitkäsoitto on tiukka näyttö vuosien aikana kertyneistä taidoista. Murskaaviin riffeihin perustuvat kappaleet ovat raakoja junttauksia joissa ei turhia teknisiä hienouksia viljellä, voimaa ja tunnetta sävellyksistä löytyy vastaavasti senkin edestä. Vauhti ei missään vaiheessa nouse kovinkaan korkeaksi, vaikka silloin tällöin pieniä irtiottoja tehdäänkin. Bändin voima on parhaimmillaan kuitenkin aavistuksen rauhallisemmalla temmolla soitetuissa paloissa, jolloin sävellysten rujo rouheus puree parhaalla voimallaan. Myös siellä täällä kuultavat ilkeät kitarasoolot tuovat oman värinsä kokonaisuuteen. Roggan laulutyyli on genren perinteiden mukaisesti melko matala ja murinaan nojautuva, mutta juuri sopiva rankkoihin death-lyriikoihin. Suosikki biiseiksi monien kuuntelukertojen jälkeen muodostuivat raskas Bleed Unto Me, sekä heti edellistä seuraava Shallow Burial jonka tiukka kitarointi omaa voimakkaita thrash-vaikutteita.

Kuten äskettäin arvioimani Hour Of Penancen Disturbance myös tämä Paganizerin uusin levy julkaistiin jo huhtikuussa, mutta koska promo päätyi käsiini vasta äskettäin arviokin tulee näin hieman jälkijunassa. Tosin kuten HOP:n arviossakin jo totesin; ei hyvä musiikki hetkessä vanhene. Mikäli perinteinen ruotsi-death uppoaa, on tämä levy ehdottomasti hankinnan arvoinen. Jos yhä vierastat genreä toimii Murder Death Kill myös hyvin oppaana matkalla uusiin raskaampiin maisemiin, ja saatat löytää itsesi koukusta nopeammin kuin uskotkaan...