Julkaistu: 01.11.2012
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Indie Recordings
Rancid, Social Distortion, The Gaslight Anthem, ska ja irkkupunk-sÀvyjÀ... Norjalaisella Oslo Ess:llÀ on rennossa mutta vauhdikkaassa, melodisilla popkoukuilla maustetussa ja kohtuullisen sisÀsiistissÀ punkrock-keitoksessaan ÀlyttömÀn monta meikÀlÀisen korvaan sulavasti uppoavaa osasta. Silti, hyvistÀ aineksista ei aina tule onnistunutta kakkua. Norjaksi laulettu sanoma kuulostaa nÀin suomi-korvin melkein ruotsilta, (jotain siis voi melkein sisÀistÀÀ) - asia joka musiikillisena piirteenÀ lÀhinnÀ lisÀÀ yhtyeen omailmeisyyttÀ sen ikuisen hölmön "englannilla mennÀÀn maailmalle" -ajattelun sijaan. Vallankin niin kulutetun musiikin lajityypin kuin punkrockin parissa jokainen omaleimainen piirre saattaa nostaa esiin massasta. Ydinkysymys on kuitenkin se tuttu - onko yhtyeen biisikynÀssÀ silti niin paljon imua ja omaa leimaa ettÀ kotimaassaan albumilistan kÀrkeÀ tavoittelevasta yhtyeestÀ saadaan kestonimi kansainvÀliselle taivaalle?
Lupauksia yhtyeen albumi ainakin herÀttÀÀ. PidemmÀllÀ kuuntelulla Verden PÄ Nakken, Venner I Ryggen alkaa kuulostaa hyvÀntuulisella ja koukukkaalla peruspunkrockillaan ihan varteenotettavalta perushyvÀltÀ hankinnalta musiikkikotiin, joka ensimmÀisen kappaleen verrokeista ja linjauksista lÀmpenee. Ihan sellaisia samantein hitiksi julistettavia, kokonaisuudesta nousevia anthemeita en ainakaan tÀssÀ vaiheessa albumilta alleviivaisi, mutta samaan aikaan yhdellÀkÀÀn kymmenestÀ raidasta ei tule edes hiki nostaa peukkua ylöspÀin. Sen verran vaivatonta, sulavaa, viehÀttÀvÀÀ, ilmavaa ja perinteitÀ kunnioittavaa on Oslo Ess:n soitanto. Samalla toki puhutaan edelleen aika pop-muotissa kulkevasta ja siinÀ mielessÀ yllÀtyksettömÀstÀ purkka-punkrockista - kaikesta valoisasta hengittÀvyydestÀ, taiten hyödynnetyistÀ mausteista ja rouheudestaan huolimatta. Soundipalikat ovat tyylikkÀÀsti paikallaan, mikÀ toimii meikÀlle muttei vÀlttÀmÀttÀ ihan jokaiselle. Vaaran tunnetta tai "likaisuutta" en ainakaan itse norjalaisten touhusta löydÀ. HyvÀntuulista renkutusta.
Kipakan kaahaavasta Kakerlakkenesta on melkoinen matka irkkupunkkaavaan Over Stokk Over Steiniin, mutta levy onnistuu pitÀmÀÀn hienosti kiinni punaisesta langastaan eikÀ kadota yhtenÀisyyttÀÀn edes ska-mausteisella ja tummempivÀrisellÀ Fritt Framilla. Verden PÄ...:sta tulee hiukan mieleen punkrockin ystÀvÀn lauantai-pussi - hiukan monen laidan karkkia samassa houkuttelevassa ja iloisesti hymyilevÀssÀ pakkauksessa, joka ei yllÀtÀ mutta johon voi luottaa. EnsimmÀisten kuunteluiden jÀlkeen viikoittainen musiikkikarkkipussi ei innostanut kolmea tÀhteÀ enempÀÀ mutta koska fiilis jotenkin tuntuu paranevan kuuntelu kuuntelulta niin laitetaan vielÀ yksi siihen pÀÀlle!
Norjalainen hyvÀntuulisesti renkuttava punk rock-yhtye.
Linkki:
osloess.blogspot.fi
(PĂ€ivitetty 1.11.2012)