K-X-P: II

Melodic

Pidin esikoisensa aikaista K-X-P:t� euforisena, jopa hurmioksellisena yhtyeen�, mutta kokemus taisi olla ennenaikainen. Koruttomasti nimetty kakkoslevy kun on osoittautunut edelt�j��ns� paljon energisemm�ksi. Samalla se on sek� monipuolisempi ett� kunnianhimoisempi, toisaalta my�s melko erilainen.

Jos ensimm�isen levyn keskipisteen� oli Timo Kaukolammen, Tuomo Purasen ja rumpalikaksikko Anssi Nyk�sen ja Tomi Lepp�sen n�kemys krautrockista, kumartaa II korkealla lent�v�n ja maalauksellisen popmusiikin suuntaan. Toki pohja on tuttua, aina yht� j�nnitt�v�n kiehtovaa tasakomppia, mutta s�vellyksellisesti II on t�ynn� biisej�, toisin kuin ensilevy, joka tuntui enemm�n jamilta.

II onkin alusta loppuun melkoista ilotulitusta. Melodyn hitikkyytt� on kiitelty syyst�, mutta samankaltaista tarttuvan melodian ja kiimaisen komppailun muodostamaa tehoyhteisty�t� on muuallakin, kuten kiihke�t Magnetic North tai Easy (Infinity Waits) osoittavat. T�m�nlaiset biisit ovat toisaalta my�s aivan odotettavia toissavuotisen Easy-EP:n j�lkeen.

Yll�tt�v�� on In The Valleyn kaltaisen, psykedeelisemm�npuoleisen, enimm�kseen jostain brittifolkin hippipuolelta ammentavan kappaleen l�sn�olo levyll�. Tai jonkin futuristisen elokuvaklassikon ��niraidalta kuulostavan Tears (Extended Interlude):n, tai Kasabian-kohtaa-Vangeliksen-euforiassa -n�yte Flags & Crossesin. N�m� ovat j�nnitt�vi�, n�ytt�vi� ja hienoja, ja K-X-P:n kannalta uusia uria avaavia biisej�.

Silti levyn hurmoksent�ytteisist� hetkist� puuttuu sellainen pime� ja mystinen puoli, joka teki edellislevyst� niin kiehtovan. II on citius, altius, fortius, juhlatapaus, Kaukolampi-musiikin Kuningasravit, mutta itse palaan mieluummin hikikellariin treenaamaan esikoisen kanssa.