The Dead Stones: Birth of an Ocean

Laama

The Dead Stones �trion j�senet ovat tuttuja mm. Heimovallan, The Death of Gagarinin ja Grand Revoltin riveist�, joten ei liene mik��n yll�tys, ett� yhtyeen debyytti ei k�rsi turhista lastenvaivoista. Kolmikon rouhean l�mmins�vyinen ja tavallista mittavampiin kappalepituuksiin taipuvainen soitto kulkeekin eteenp�in rennosti ja helpon oloisesti.

The Dead Stonesin progehtava rock on juuriltaan vahvasti anglo-amerikkalaista, mutta siin� on kuultavissa my�s vahvaa pohjoisten alueiden sielun melankoliaa. Vokalisti/kitaristi Beck Issabeigloon kuulas ��ni yhdess� basisti Pekka Kasarin taustalaulujen kanssa p��llyst�v�t melodioihin perustuvat kappaleet tunnelmalla, jota on eritt�in vaikea kuvata. Yhteisty�n samanaikaisessa kontrastissa ja saumattomuudessa onkin sellaista Michael Stipe & Mike Mills -henke�, jota on vaikea saavuttaa vahingossa. Biiseiss� on kiistatonta raskautta ja roisketta, mutta silti kokonaisuus huokuu aurinkoisten ja kes�isten lauantaip�ivien l�mp��, tied�tteh�n, sellaisten p�ivien jolloin mit� tahansa hyv�� voi tapahtua.

Albumi p��see heti k�ttelyss� mainioon vauhtiin, mutta alkupuoliskon upeimmaksi saavutukseksi nousee vasta l�hes kahdeksanminuuttiseksi kasvava Tell Me (Mutual Abuse), jonka lohduttavan virran ��rell� viihtyisi pitemp��kin. Maittavimpien palasten mukaan kuuluu my�s Neil Youngin villin kitaranp�rin�n ja The Beatlesin viimeisten vuosien soundin ja sovitustaituruuden hauskasti yhdist�v� Stoner.

The Dead Stonesin debyyttipitk�soitto on positiivisella tavalla kyps�n ja aikuisen ryhm�n tuotos, joka saa rockin kuulostamaan raikkaalta, helpolta ja kuolemattomalta. Se varioi palasiaan riitt�v�sti ollakseen mielenkiintoinen, mutta osaa my�s samalla pit�� linjansa ja luoda n�in ehyen kokonaisuuden. En tied� mit� tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin t�ll� suunnalla sit� odotetaan mielenkiinnolla.