Johnny Cash: At Madison Square Garden

Columbia

Vasta vuonna 2002 saimme CD-muodossa ulottuvillemme t�m�n popul��rimusiikin t�htihetkiin lukeutuvan konserttitallenteen. Keikka oli joulukuun 5.p�iv�n� 1969, sit� ennen suuret country-showt New Yorkissa olivat olleet l�hes tuntematon k�site. Cashin Carnegie Hallissa lokakuussa 1968 pit�m� menestyskonsertti oli kuitenkin saanut j�rjest�j�tahot vainuamaan sukseen. Ja sit�h�n t�m�kin esiintyminen oli: paikan p��lle ahtautui 19,342 maksanutta ihmist�. Esiintymislava oli py�riv�, yleis�n keskell�, ja tunnelma katossa. Keikan j�lkeen Cash tokaisi, ett� seh�n oli kuin olisi kavereille esiintynyt kotona olkkarissa.

�Kenelle tahansa, oli sitten kyse musiikintekij�ist�, tutkijoista, videokuvaajista, valokuvaajista tms., on varmasti tuttu tunne se, ett� kunpa silloin ja silloin olisi ollut record p��ll�. Paljon hyv�� materiaalia on h�ipynyt n�in ikiajoiksi. Mutta kerrankin n�in p�in, ett� ajaton livepala on saatu narulle saakka. Kappaleita on 26, ja mukana ovat my�s v�lispiikit, joita jo yksin��n kuuntelisi paljon mieluummin kuin suurinta osaa rap-piiseist�. Boy Named Sue:n ”Sonofabitch” – sensurointiprobleeman Cash klaaraa hauskasti. Vierailevina t�htin� ovat rock-legenda Carl Perkins, The Statler Brothers ja tietenkin The Carter Family, joka t�ll� kertaa edustaa levyn vaatimattominta osuutta, koska Cashin heila June Carter oli konsertin aikana kotona odottamassa parin ensimm�ist� yhteist� lasta. Naisten saundi j�� hieman heppoiseksi, mutta leppoisuus kompensoi, jooko.

�Kappaleiden kirjo on niin laaja, ett� t�t� voi t�ysin varauksetta suositella ensimm�iseksi Cash-levyksi sinne Best Ofien joukkoon. L�ytyv�t gospelit, rauhanlaulut, vankilalaulut, junalaulut sun muut kaikessa monipuolisuudessaan, ja meininki on hurjaa, vaikkei vankila-livekeikkojen �ij��n tunnelmaan mielest�ni aivan yllet�k��n. Siihen saattaa osaltaan vaikuttaa my�s se, ettei luottokitaristi Luther Perkins ole en�� kuvioissa mukana.

�Eik� sitten ole Johnny-boykaan: h�n menehtyi 71-vuotiaana sokeritautinsa aiheuttamiin hengitysvaikeuksiin 12.9.2003 vain muutama kuukausi puolisonsa poismenon j�lkeen. Maailma ei ole en�� entisens�. Jos pohditaan sit�, mit� hyvi� asioita rapakon takaa t�nne tulee, on niit� en�� yksi. Toinen oli Johnny Cashin uusin levy. Nyt on j�ljell� en�� tavaratalojen pikakassat.

�Karhea baritoni��ni ei en�� soi, mutta se el�� ihmisten levyhyllyiss� ja cover-versioina. Ehdolla ovat aina kaikenmaailman bushit, reaganit, cnn:t ja cia:t sun muut, mutta Johnny Cash tulee aina olemaan se suositeltavin Voice of America, piste. Tuo Jimmy Carterin kaveri edusti ja edustaa amerikkalaisuutta terveell� tavalla, realiteetit ja ep�kohdat tunnustaen, pyrkien laulamaan asioista niiden oikeilla nimill�. Huomionarvoista on my�s h�nen ilmi�m�inen kykyns� tehd� omat versionsa muiden artistien mit� ennalta-arvaamattomimmista kappaleista, l�yt�� niiden sisin ja sanoma.

�T�m� levy kannattaa hankkia sit� nopeammin, mit� v�hemm�n l�ytyy Cashia levyhyllyst�. Mustiin pukeutumisen sana ansaitsee levit�. Legendat poistuvat takavasemmalle yksi toisensa j�lkeen, ja tyls�t wanna-be:t j��v�t piereskelem��n lavalle. S��litt�v�� ja surullista.