Johanna

 Tämä pari vuotta toimineen poppoon levy sisältää vasuri-sävytteisiä “herätyslauluja Helsingistä”. Yksitoista parikymppistä ajatteluun kykeneväistä muistuttaa meille lauluitse nykymaailman epäkohdista. Julistamisen aiheiksi ovat kelvanneet mm. kansantalous, EU, vastarinta, voitto, angsti. Levyn mukana tulleessa saatekirjeessä hieman kakitaan housuun mainitsemalla, ettei bändi ole asiansa suhteen liian tiukkapipoinen. Vähän sama, kun laulaja ilmoittaa tutkintoa ennen lautakunnalle, että on ollut vähän flunssaa ja se kuuluu äänessä. Eivätköhän lautakunnan jäsenet sen kuule ilmoittamattakin. Eli rinta rottingille vaan, ilman turhia alleviivauksia.

 Ymmärrän, että itse kukin artisti haluaisi olla itsensä, eikä vain kasa vaikutteita. Tässä tapauksessa ne kuitenkin hyökkäävät yksissä tuumin kimppuun. Luulitte varmaan, että selviätte tästä jutusta ilman mainintaa Ultra Bra:sta, mutta ehei. Lisäksi olen kuulevinani selviä Agit Prop-, YUP- ja Absoluuttinen nollapiste- sävyjä.
 Annan suurimman tunnustuksen Tuomas Karppisen innovativiiselle sävellystyölle, joka on saanut Emmi Pöyhösen kulmikkaat sanoitukset elämään ihanan zappamaisella tavalla. Tuloksena on hyvin kunnianhimoisen kuuloista, käymättömiä melodiakorpimaita selvästi hakevaa matskua. Pirteää särmää! Ja ennen kaikkea vaikeaa: koettakaapa itse perässä niitä intervalleja. Parhaimmillaan soundi on nautittavaa eri elementtien hybridiä. Unohtumattomia koukkuja ei ihan joka kappaleeseen saakka mielestäni riitä, mutta jo raidat Todelliset vastarintaliikkeet, On se niin kiva että kiinnostaa ja ennen kaikkea Laulu neljästä prosentista aiheuttavat perkelemeiningillään hyviä kylmiä väreitä. Viimeksi mainittu ansaitsee erikois-gloriaa säkeellään “Onneksi meillä on aktivistit jotka tosin käyttävät taksia mutta tietävät sentään koska lakanaa heiluttaa”. Ei tällaisia neronleimahduksia vexeillä välähdä.

 Sitten se rakentava osuus. Yhtyeessä on kytemässä todella suuri potentiaali, mutta työtä saa vielä tehdä, jos meinataan ravistautua eroon UB part II-maineesta. Suosittelisin omaa saundia, niin se on siinä. Ehdotan lisäpanostusta sovituksiin, ehkä myös miksaukseen. Nyt akustiset elementit, viulut ja huilut etunenässä, on jotenkin kummallisesti anteeksipyydellen upotettu muun tavaran sekaan miltei kuulumattomiin. Esille vaan, kun kerran talenttia löytyy!
 Eikä sanomasta tietenkään missään tapauksessa kannata tinkiä minkään radiosoiton toivossa.

 Eittämättä vuoden parhaita kotimaisia levyjä, ainakin paras tulokas.