Wiola Geist

Ensimmäisen demonsa jo kymmenen vuotta sitten julkaissut turkulainen Darkstyle ei ole turhaan kiirehtinyt, sillä huolimatta pitkästä historiasta on Whispering Wnoices vasta yhtyeen neljäs julkaisu. Musiikkityyliä/genreä on todella vaikea määritellä, sillä mukana on gootti-, darkwave- ja doomvaikutteita, melko industrial-pitoisin soundein sekä rumpuluupein höystettyinä, englannin toimiessa laulukielenä. Kappaleet ovat hitaasti eteneviä mantramaisia matkoja toistuvien, metallisten äänien öisessä maisemassa. Voikin perustellusti sanoa että Darkstylen musiikissa kuninkaita ovat ehdottomasti sekä soundi, että hypnoottisen voimallinen tunnelma. EP:llä on viisi kappaletta, joista kolme ensimmäistä edustavat ns uutta tuotantoa, kahden jälkimmäisen ollessa alkujaan peräisin bändin debyyttidemolta keväältä 1993.

Aloitusraita Lifeless esittelee minimalistisen ja silti samalla runsaan äänimaiseman, joka raskaudestaan huolimatta ei tukahduta. Transsimaisesti toistuva raskas äänikuvio on yhtäaikaisesti maahan jyräävä sekä ilmoihin nostattava, ja kuiskauksina taustalla kuultava hiljainen ’laulu’ vain vahvistaa tätä vaikutelmaa. Ballet Of The Killed Birds jatkaa suoraan edellisestä eteenpäin. Nyt hypnoottisesti toistuvan kuvion rikkovat aikaisempaa huomattavasti useammin oudosti kirskuvat ja humisevat ääniefektit (tunnistettavien) ihmisäänien loistaessa poissaolollaan. Aavistuksen eri suunnasta samaa ideaa lähestyy In Hollow Habitus, jonka sukulaisuus em kappaleisiin on hieman etäisempi. Nyt äänet ovat vähemmän särjettyjä ja alakuloinen riffi on puristisessa yksinkertaisuudessaan oikeastaan melko tarttuva.

Ensimmäinen vanhaa tuotantoa edustava raita on From The Other Side, josta on nopeasti kuultavissa vajaan kymmenen vuoden aikana tapahtunut kehitys. Jos aikaisemmista kappaleista nousi kahden mutkan kautta mieleen jokin Circlen ja teknovampyrismin etäinen liitto, ovat vanhemmat sävellykset selvästi enemmän velkaa alan brittiläisten veteraanien, ja etenkin Joy Divisionin suuntaan. En ole kuullut Darkstylen aikaisempia tuotoksia, joten en osaa sanoa kuinka paljon vanhoja raitoja on uusittu, mutta juuret ovat silti yhä näkyvissä. Return To The Shadow sulkee kokonaisuuden levyn synkimmissä ja goottimaisimmissa tunnelmissa.

Darkstyle on nähtävästi pitkälti sama asia kuin multi-instrumentalisti Weno, joka on soitinten lisäksi vastannut levyn äänittämisestä, miksaamisesta ja tuottamisesta sekä osittain julkaisun ulkomuodostakin. Yhden miehen projektiksi tämä kuulostaa lupaavalta, vaikka osa materiaalista on tehty hieman turhankin paljon samoja piirustuksia käyttäen.