Julkaistu: 29.10.2015
Arvostelija: Mika Roth

Luova
28-vuotias jyv�skyl�l�inen Petrus Piironen on julkaissut kolmannen pitk�soittonsa, jolla mies jatkaa seesteisen folkpopin luomista mit� luontevimmalla tavalla. Korostaakseen albumin teosmaisuutta (ja arvattavaa rakkauttaan 70-lukua kohtaan) levyn CD-muodossa on vain kaksi raitaa: A-puoli ja B-puoli, joiden yhteismitta liikkuu sielt� vinyylimaailmasta tutussa noin 40 minuutissa.
Kappaleet ottavat muotonsa l�hinn� kitaran ja pianon, sek� Piirosen laulun varassa. Tosin laulua kuullaan vain kahdeksasta s�vellyksest� viidell� ja muutenkin ilmaisu pyrit��n pit�m��n mahdollisimman minimalistisena. Karsittu muoto ei vaikuta kuitenkaan karulta, vaan ennemminkin rikastavalta, koska n�in teosten ytimet ovat mahdollisimman paljaina. Satunnainen saksofoni ja mukaan ripsautettu viulu toimivat vain vienoina mausteina, jotka antavat kappaleille ainoastaan lis�voiman jota ne kaipaavat.
Albumin avainkohtia eritelt�ess� on oikeastaan vaikea nostaa yht� hetke� toisen edelle, mutta Kolmekymment� pit�� sis�ll��n kaiketi olennaisimman albumin ideasta. Mielenkiintoisen kurkistuksen hieman toisiin huoneisiin tarjoaa my�s Kattoikkuna, joka on puristettu loureedmaisesti tarpeettoman ahtaaseen tilaan � ja juuri se on koko biisin idea. B-puolen Viilenee k�ynnistyy hiljaisuudesta ja ��nivallin paisuessa hiljalleen saavutetaan viimein kliimaksi, jonka j�lkeen harvat lyriikkarivit lausutaan pois.
Musiikin hetkeksi haivuttua on j�ljell� en�� p��t�skappale L�mpenee, joka kest�� miltei huimat 12 minuuttia. L�hes kolmanneksen koko albumista viev� ankkuriosuus onkin finaali, jonka j�lkeen on vaikea tehd� muuta kuin vain soittaa levy uudelleen alusta. Kaikin puolin onnistunut p��t�s tuo mieleeni vuosia sitten n�kem�ni Pink Floyd-tallenteen, jolla Syd Barrettin eron j�lkeinen ja ennen Dark Side of the Moonin megasuosiota muuttunut yhtye esiintyi jossain studiossa kenties folkeimmillaan. Muistan kappaleiden vain soljuneen eteenp�in ja tunnelman olleen ��rimm�isen vapautunut, orgaaninen ja tyytyv�inen. Sama tunne nousee Viilenee �albumista, joka on kuin kes�iseen puutarhaan iskeytyv� viimeinen auringons�de jossa hy�nteisparvi tanssii kuin ilmaan eksynyt taikap�ly konsanaan, luoden yksinkertaisesta asiasta taianomaisen hetken. Piironen on luonut albumin jonka ��rell� el�m� maistuu el�misen arvoiselta




Jyv�skyl�l�inen muusikko ja lauluntekij�, jonka musiikissa melodisuus, rauhallisuus ja seesteisyys ovat avainsanoja.
Linkki:
facebook.com/petruspiironen1
(P�ivitetty 28.12.2020)