Joni Tiala: Southern Crossing

Soiva

Onko musiikin perimm�inen tarkoitus vain viihdytt�� ja tuoda iloa el�m��n, vai kenties haastaa kuulijaansa niin rakenteellaan kuin tarjoamillaan mielikuvilla? Kysymys on oikeastaan ikuinen ja jokainen voi vastata siihen kuten haluaa. Joku voi vastata kysymykseen yhdell� sanalla, toinen taas kokonaisella albumilla, kuten mm. Moonwagon ja Vellamo -yhtyeist� tuttu Joni Tiala. Herra pyrkiikin ensimm�isell� sooloalbumillaan kunnianhimoisesti sek� viihdytt�m��n ett� haastamaan kuulijansa, k�ytt�en teht�v�ss��n folkahtavan progerockin, kevyen krautrockin ja hiukan jopa ambientin saloja. Ja jotta urakka ei vain olisi liian helppoa, on koko albumi yht� raitaa lukuun ottamatta instrumentaalilevy.

Sanaton musiikki on siit� upeaa, ett� sen synnytt�m�t visiot ovat aina yksil�llisi�. Toki kappaleiden nimet antavat hieman osviittaa siit� mit� tekij� niill� haluaisi mahdollisesti v�litt��, mutta musiikin vastatessa sanoista juuri mit��n rajoja ei todellisuudessa ole. Kuunneltuani Southern Crossing -albumin pariin otteeseen p��h�ni oli muodostunut kuvia kaukaisista vuorista, kuulaista ja sumuisista aamuista, sek� peilityynist� alppij�rvist�. N�m� elementit nousivat esiin toistuvasti, mutta etenkin Moving Clouds soi majesteetillista rauhaa ja huokuu seesteisiin aamuihin yleens� yhdistyv�� hetkest� haltioitumista. Eiv�tk� edes kappaleen pienet viittaukset keskitien rockin suuntaan pystyneet sotkemaan t�t� tunnetta. Vinyyli/kasetti �hengess� kahteen osaan jaetun albumin ensimm�isen puoliskon p��tt�v� Secret Canyons ilahduttaa my�s raikkaalla leikkisyydell��n, Tialan onnistuessa sekoittamaan musiikillisen leikkins� palat mestarillisesti.

J�lkimm�isen puoliskon merkitt�v�mpiin hetkiin lukeutuu puolestaan Across the Pasific, joka antaa suunnan albumin yhdelle osalle, niin selv�sti Waves Crash In nivoutuu em. proge-kaunokaiseen. Folkimmin helkkyv� The Page is Turning nostaa niin ik��n hymyn toistuvasti huulille, vaikka alkuun reilussa kahdessa minuutissa l�pik�yt�v� numero tuntuu tarpeettoman lyhyelt�. Tuossa ajassa olennainen kuitenkin v�littyy ja t�t� samaa, l�hes huomaamattoman kiiruhtamisen politiikkaa, Tiala toteuttaa halki kiekon. Kulloisenkin teeman ja idean parissa vietet��n vain se m��r� aikaa kun kulloinkin on tarpeen. Aluksi tinkim�t�n n�kemys vaikuttaa h�t�ilylt�, mutta reilun 40 minuutin mitassa albumi on tosiasiassa ihanteellisen mittainen. Oikeastaan t�ydellinen, kun asiaa tarkemmin miettii.