The Black Light Theatre: Soul Transplant

Omakustanne

Pian vuosikymmenen kasassa ollut The Black Light Theatre julistaa olevansa stadionb�ndi ilman stadioneita. Ironia on aina tervetullutta ja kielt�m�tt� ryhm�n takoma hard/classic rock saattaisi toimia suuremmillakin areenoilla, kunhan muutamat ongelmakohdat saadaan vain ratkaistua.

Musiikissa, ja erityisesti rockissa, j�nnitteet eiv�t ole pahaksi, mutta Soul Transplantin kireys ei vaikuta oikein miss��n kohdin positiiviselta voimalta. Osa probleemoista on johdettavissa suoraan kappalemateriaaliin, jossa uransa rokkaavin The Cult, nuori L.A. Guns ja luonnollisesti Ratt kaikuvat eri ratkaisuissa. Eik� biiseiss� ole muuta ongelmaa kuin se, ett� ryhm� pyrkii vimmatulla voimalla luomaan omia kuolemattomia helmi��n em. orkestereiden jo aikaa sitten loppuun kaluamista paloista, mik� kuuluu rystysten natinana kun kitaraa puristetaan ja t�ydellist� kertsi� jahdataan. Vokalisti/kitaristi Johnny Ratt kuulostaa my�s v��r�ll� tavalla tuskaisalta ja uskoisin, ett� suotuisammassa tilanteessa miehest� irtoaisi luonnollisempiakin ��ni�. T�ysin toinen asia on tietysti se, mit� mies laulaa. Rock�n�roll on klisheiden kierr�tyst�, mutta t�ytyyk� ne kaikki ymp�t� saman albumin teksteihin? Maailmassa olisi ollut jo riitt�v�n monta kipaletta, jotka on omistettu sweetlittlesistereille.

The Black Light Theatre hallitsee muodon, mutta on t�ysin hukassa oman ��nens� kanssa. Soul Transplant onkin nimens� veroinen teos, mutta sielusiirrokset eiv�t ole onnistuneet kuten pit�isi ja lopputuloksensa on jukeboksilta kuulostava nippu biisej�. Eik� se varmaankaan ollut tarkoitus urakkaan ryhdytt�ess�.