Funeral Mantra: Afterglow

Sliptrick

Kun b�ndi valitsee tiekseen stoner rockin ja doom metalin korvissa kulkevan tien, on turha puhua mist��n modernisteista. N�iden rosoisten tienoiden viitat kun taottiin jo joskus 70-luvun h�m�riss� Black Sabbathin ja lukemattomien muiden ryhmien krusifikseista, pentagrammeista ja ties mist� symboleista.

Italialainen Funeral Mantra, joka on muuten valinnut itselleen istuvan nimen, kulkee melko tarkkaan n�iden kahden p��linjan puoliv�liss�. B�ndin rokkaus on analogisen l�mmint�, rosoista ja jotenkin miellytt�v�n brittil�ist�. Tied�tteh�n, sellaisella pubin l�mm�n ytimiin tuovalla tavalla, joka ei todellisuudessa ole niin pahaa ja turmelevaa kuin mit� kukkahattut�dit saarnaavat. Driftingin raikuessa kyse on ennemminkin kaljakelluntaan osallistumisesta aurinkoisena p�iv�n�, kuin kohti uhkaavaa koskea lipumisesta. Dimensions Onward luo lavalle usvaa Dion, tuon edesmenneen ja rakastettavan heavy-mennink�isen hengess�, intoutuen jopa tuijottamaan hetkeksi mielen sy�vereihin. Ter�vimmill��n ryhm� on Brainlostin tiukassa riffitulessa, jonka takaa olen kuulevinani jopa takavuosien Panteran vaikutusta, mutta tuota ronskimmaksi meno ei sitten �idyk��n.

Afterglow on helppo albumi kuunnella, itse asiassa liiankin helppo, sill� kiekko valahtaa toistuvasti taustamusiikiksi. Jopa silloin kun siihen pyrkii keskittym��n ajatuksella. T�ydellist� taustamusiikkia samanhenkisten karvap�iden juhliin, mutta ei varsinaisesti mik��n merkkiteos, eli selkein mahdollinen esimerkki kolmen t�hden levyst�.