Seele: Jos vain kaiken j�tt�isin

Omakustanne

Seelen esikoispitk�soitto on samaan aikaan suoraviivainen ja kimurantti tapaus. Suomenkielist� rockmetallia soittava yhtye kun on tavallaan hyvinkin simppeleit� ratkaisuja suosiva ryhm�, mutta biisien pintaa raaputtamalla alta paljastuu usein kunnianhimoisempia rakenteita, ovelia sovituksellisia jippoja ja � niin, onko mukana todella jotain voimaiskelm��n viittaavaa? Kyll�, ainakin sellaisella y�m�isell� tavalla, joka on viime aikoina hiipinyt mukaan kotimaisen rockin luokkakuvaan.

Esikoinen k�ynnistyy introlla, joka on kielt�m�tt� komean kuuloinen, mutta antaa samalla rahdun v��r�n vaikutelman. Nostatuksen lopuksi eetterin kajahtava Irti ruumiista on kyll� vahva, omilla jaloillaan seisova rock-siivu, muttei sent��n mit��n withintemptationia. Enkelten luona on kiekon toinen �ss�, jonka lyriikat her�tt�v�t sopivan m��r�n kysymyksi� ja antavat riitt�v�sti vastauksia. Lupaavan alun j�lkeen albumi menett�� kuitenkin voimaansa, biisien muistuttaessa tarpeettoman paljon toisiaan. Iso ongelma lep�� k�ytetyss� soundipaletissa, sill� sapluunan l�pi tungetut kappaleet voisivat olla paljon enemm�nkin, mik�li yhtye olisi vain uskonut niihin riitt�v�sti. Toisaalta t�m� tapa tekee albumista ehyen kokonaisuuden, mutta mielest�ni yhdenmukaistus on viety liian pitk�lle ja n�in biisien t�ydet potentiaalit j��v�t l�hes poikkeuksetta hy�dynt�m�tt�.

Kuolo korjaa rimpuilee kahleista hetkeksi vapaaksi ja metallisen siivun voimassa on jotain, jota b�ndin kannattaisi tutkia uskaliaammin. Toinen lupauksia kuiskiva raita on Rakkaudesta sokea, puolittaiseksi mahtiballadiksi ty�stetty pienoismestariteos, joka olisi ansainnut rohkeamman toteutuksen. Harmi ett� yhtye ei pysty heitt�ytym��n ainakaan viel� t�ysin materiaalinsa mukaan, mutta kyseess�h�n on vasta esikoisalbumi, joten aika ei ole loppumassa mihink��n. Liev�sti geneerist� mutta kaikesta huolimatta lupaavaa.