Tiisu: T�nne ei j�� kukaan

Uusiin b�ndeihin ihastuminen on aina vaarallista. Vaikka debyytti iskisi kuin sata volttia, taustalla saattaa olla ainakin viiden vuoden s�vellysty� - ja pahimmillaan kaikki mit� orkesterilla oli musiikissaan annettavaa. Kun pajatso on tyhj�, toinen tai viimeist��n kolmas albumi on suuren luokan pettymys. Vuosien varrelta l�ytyy lukemattomia t�llaisia esimerkkej�, kovista ja isoistakin b�ndeist�.

Onneksi poikkeus vahvistaa s��nn�n. Tiisun El�m�n koulu -debyytin vallaton sinne t�nne roiskiminen on vaihtunut mietitymp��n ja samalla my�s hivenen hillitymp��n teemakokonaisuuteen. Vaikka Henrik Illikainen (s. 1995) on katsellut pikkukaupungin ihmisten n�k�alattomuutta nimenomaan somerolaisena, n�ihin lauluihin voi samaistua kaikki alle 20 000 asukkaan kaupungissa asuneet. Tiisu antaa v�liinputoajille kasvot, muttei saarnaa tai voivottele. S�r�� l�ytyy tarinoista ja kitaroista.

Itse musiikkihan on ensilevylt� tuttua reipasta iloluonteista ja kovalla asenteella r�imitty� pop-rockia. S�vyj� l�ytyy piirun verran enemm�n tai ainakin erilaisia, mist� parhaana esimerkkin� on hitaasti sinfoniallisiin sf��reihin kohoava ja sielt� silm�nr�p�yksess� putoava Perhekuva. Jotta Tiisun maalaama kuva ja n�kemys el�m�n louhikoista ei olisi yksipuolinen, Suomi on poliisivaltio my�s n�p�ytt�� kaikesta valittajia heid�n omalla suullaan: jos se on joku/niin se oon m�/jolla on t��ll� kest�mist�. Kun rankahko kertos�ehokema vaihtuu keve��n puhallinsoitinhumppaan, j�� miettim��n kuka muu muka tekee t�llaista musiikkia Suomen valtavirrassa.

Teemallinen aihekokonaisuus tekee Tiisun kakkoslevyst� ehjemm�n, mutta my�s sofistikoituneemman. Toki musiikillinen skaala on j�lleen vakuuttava, ja historiakin hallussa, sill� albumilla lainataan jopa Raul Reimanin Baddingille s�velt�m�� Bussi Somerolle -humppaa. En ole kuitenkaan t�ysin varma, onko hillitympi Tiisu pelk�st��n hyv� asia. R�nsyilevyys on olennainen osa b�ndin hulluttelevaa, min� hetken� hyv�ns� yll�tt�v��n r�j�hdyspisteeseen kimpoavan sekak�ytt�j�n identiteetti�, niin levyll� kuin liven�kin. T�st� kertoo jo sekin, ett� balladeissa b�ndi on heikoimmillaan. Ja se, ett� mielipuolinen debyytti on kaikessa tilkkut�kkiydess��nkin edelleen ilmestymisvuotensa huippuja.

Varmaa on kuitenkin se, ett� yksitt�inen t�hdenlento Tiisu ei ollut. Ja julkaisematon keikkaklassikko Napa kertoo, ett� helmi� j�i p�yt�laatikkoonkin.