R�yhk�, Pyysalo & Maarit: Turmion suurherttua

Kauko R�yhk� tuntuu saavan uutta kipin�� aina, kun tekee musiikkia yhden tai useamman yhteisty�kumppanin kanssa. Tuoreessa muistissa on ainakin mainio albumi Anna Inginmaan ja Hypnomenin kera sek� tietenkin Riku Mattilan kanssa tehdyt levytykset. T�ll� kertaa R�yhk� ei itse ole tehnyt musiikkia lainkaan, tekstit kyll�kin. Miehen persoona on kuitenkin sen verran vahva, ett� Severi Pyysalon projektiksi t�t� ei osaa sanoa. R�yhk�n nime� on perusteltua k�ytt�� ensin mainittuna, muistakin kuin myynnillisist� syist�.

Kosketinsoittaja-vibrafonisti Pyysalon ja b�ndin ly�m�soittaja Jussi Lehtosen s�vellykset ja sovitukset poikkeavat tietenkin aika tavalla R�yhk�n tyylist�. Ei liene v��rin ket��n kohtaan lausua, ett� koulutettu korkeakulttuuri kohtaa Turmion suurherttualla itseoppineen rock-s�rmikkyyden. Pyysalon monipuoliset s�vellysvaikutteet ja R�yhk�n l�sn�olo synnytt�v�t parhaimmillaan raikkaalla tavalla v��r�mielist� jazzia.

R�yhk� on vireess� etenkin tekstipuolella. Gulliverissa on vaikea olla kuulematta itseironiaa omaan t�htikulttiinsa kadonneen egoistisen �kertojan� ja Jonathan Swiftin kuuluisan, k��pi�ihmisten maailmaan haaksirikkoutumisesta kertovan teoksen v�lill�. Nero luo iskee tuon saman itseironian riemastuttavasti p�in pl�si�. Aika harvoin pop-laulun teksti� saa verrata Jyrki Lehtolan kolumneihin.

Molempia n�it� absoluuttisia helmi� yhdist�� my�s eritt�in onnistunut s�vellys ja tekstin tunnelmaan istuva sovitus. Pyysalon ja b�ndin kuvitus omiin harhoihin verhoutuneen �Gulliverin� skitsofreniasta ja kadulla tallustavasta �nerosta� ovat t�ysin eri maailmoista, mutta onnistumiset ovat yht�l�isi�.

Niin ik��n solistina vieraileva Maarit on tulkitsijana tutun varma. Silloinkin, kun liika t�ydellisyys purkautuu suusta niin, ett� h�nt� voisi luulla kielt�mme viel� opettelevaksi. Pieni kahvila on kuitenkin suuri voimann�yte, Elohopea suvereeni esitys ja muutenkin persoonallinen nais��ni syvent�� kokonaisuutta uudella tavalla.