David Gilmour: Live at Pompeii

Columbia

David Gilmourin keikat Pompejin amfiteatterissa kes�ll� 2016 olivat ensimm�iset julkiset esiintymiset paikassa sitten vuoden 79, jolloin teatteri peittyi Pompejin kaupungin mukana Vesuviuksen tuhkaan. Toki tulivuorenpurkauksen alta kaivetut j��nteet toimivat alttarina ikonisessa Pink Floyd -konserttidokumentissa jo 1971, mutta silloin yleis�n� oli ainoastaan kuvausryhm�.

Gilmourin live-konserttielokuvan nimi tuskin on sattumalta identtinen tuon emob�ndin dokumentin kanssa. Markkinoinnillisesti se ei ole lainkaan hassumpi idea. Tuleehan vanhasta Pink Floyd -konsertista kiinnostuneet tietoiseksi t�st� 45 vuotta tuoreemmasta Gilmour-livest� esimerkiksi Wikipedian suoran linkitysj�rjestelm�n kautta. Kovinkaan paljoa yhteist� n�ill� julkaisuilla ei silti ole: kitaristin lis�ksi ainoastaan henke�salpaava One of These Days.

Biisimateriaaliltaan yhteys on kuitenkin selv��kin selvempi. Konserttielokuvan soundtrackina toimivan tupla-albumin esityksist� yli puolet on nimenomaan Pink Floyd -lauluja b�ndin kaikkien kokoonpanojen levytyksist�. Vaikka Floyd-valinnat eiv�t itsest��nselvyyksi� olekaan, t�m�n tunnetumman laulukavalkadin keskell� Gilmourilla on my�s rajaton luotto tuoreempaan tuotantoonsa.

Eik� suotta. Uusimman Rattle That Lock -albumin Faces of Stone, A Boat Lies Waiting sek� In Any Tongue kuuluvat kaikki t�m�n live-levyn hienoimpiin esityksiin. Se ei ole aivan v�h�n, kun ottaa huomioon, ett� joukossa on my�s komeat versiot Wish You Were Heresta, The Great Gig in the Skysta sek� mahdollisesti kaikkien aikojen majesteetillisin n�kemys Comfortably Numbista, jossa Gilmour saa upeasti apua lauluosuuksissa.

Kuusihenkinen b�ndi ja taustalaulutrio antaa muutenkin oivaa tukea maestrolle, joka saa keskitty� ylimaalliseen kitarointiinsa. Albumimuodossa olisi kuitenkin suonut dramaturgian voittavan koko kakun haukkaamisen. Toisin kuin elokuvateattereissa n�hty� versiota, t�t� soundtrackia ei ole leikelty mitenk��n. Sen seurauksena ykk�slevy p��ttyy toisen setin aloittaneeseen lauluun, mik� vie tehoa molempien settien kokonaisuuksista. Kuvan kera ja paikan p��ll� konsertti varmasti piti otteessaan alusta loppuun, mutta luvattoman heikko The Blue, Today ja pakkopullalta vaikuttava Floyd-klassikko Money eiv�t levylt� oikein maistu. Kokonaisuus on toki niin hyv�, ettei niiden vuoksi yht� t�hte� enemp�� voi tiputtaa.