The Men: Drift

Sacred Bones

New Yorkin Brooklynist� kotoisin olevalla The Men -orkesterilla on jo t�ydet kymmenen vuotta uraa takana. Vuonna 2010 esikoisalbuminsa julkaissut miesjoukko on urakoinut melkoisesti, sill� Drift on jo ryhm�n seitsem�s pitk�soitto, ja v�liin on mahtunut pienempi�kin julkaisuja. Mutta etenkin t�m�n kiekon tiimoilta nousee esiin kysymys: onko m��r� ohittanut laadun?

Alkujaan punk rockin rankemmalta puolelta k�ynnistynyt matka on kulkenut halki eri tyylilajien, ja Drift ajelehtiikin nimens� veroisesti rock-musiikin rehev�ll� delta-alueella. Hallitsevin elementti on postpunk, mutta my�s pop, rock, americana ja jopa folk kukkivat villein� ja vapaina. Popeimmillaan b�ndi onkin kuin heppoisempi versio R.E.M.:n kaltaisista j�teist�, joiden k�siss� viehke� Rose on Top of the Worldkin olisi saattanut kasvaa valtaisaksi hitiksi. Vahvimmillaan yhtye on pysytt�ytyess��n vahvuuksiensa parissa, ja tehdess��n sit� mit� orkesteri teki uransa alussa. Avauksena kajahtava postpunk-m�hk�le Maybe I�m Crazy ja tyly� punkrockia kasvoille iskev� Killed Someone potkivatkin siihen malliin, ett� kaiken maailman pop-h�r�ilyt pist�v�t ihan harmittamaan.

Drift on hajanainen kiekko, ja The Men tuntuu k�rsiv�n identiteettins� katoamisesta. Albumi tarjoaa kyll� ilahduttavia yll�tyksi�, mutta kokonaisuutena se on kuin nurkassa pauhaava jukeboksi, jossa satunnaissoitto antaa kuultavaksi mit� milloinkin.