Big Boy Bloater and The Limits: Pills

Mascot/ADA

Big Boy Bloater and The Limits ryk�isi reilu kaksi vuotta sitten kasaan Luxury Hobo -pitk�soiton, jolla blues rock raikui komeasti, joskin samalla hiukan ennalta arvattavasti. Mukana oli pient� sek� ei-niin-pient� lainailua, ja muutenkin aidan yli l�hdettiin kampeamaan sielt� mist� se oli vaivattomampaa. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt, ja voin ilolla todeta Pillsin olevan selv��kin selvempi askel oikeaan ja persoonallisempaan suuntaan.

L��kefirmojen kyseenalaisia toimia ja vaikuttimia kritisoiva Pills avaa pelin energisesti, mutta todellisen vaikutuksen tekev�t kaksi seuraavaa raitaa. Friday Night�s Alright For Drinking pist�� blues rockin rekeen vauhtia, bassolinjan puskiessa kuulijan aivot kallon takareunaan ja kitaran revitelless� rokisti halki matkan. Letke�mmin keikkuva The Saturday Night Desperation Shuffle on puolestaan se tanssiinkutsuja, joka saa jalat hakeutumaan armottomasti bileparketin suuntaan. Mit� ilahduttavin rokkailu menneiden p�ivien loisteessa on my�s Oops Sorry, jolla blues, soul ja rock muodostavat kevyen coctailin josta kelpaa siemailla.

Eik� takalistojen keikuttaminen j�� suinkaan t�h�n, sill� Big Boy Bloaterin arsenaalista l�ytyy muutakin kuin standardeja kierr�tt�v�� blues rockia. H�rskisti funkkaava Unnaturally Charming on rikkainta mahdollista mojoa, kun taas Slacker�s Paradise voisi olla jokin kadonnut helmi David Bowien harmillisen aliarvostetulta Young Americans -aikakaudelta.

Pills on edelt�j�ns� tavoin v�rik�s, monimuotoinen ja r�v�kk� tapaus, mutta nyt materiaali kuulostaa enemm�n omalta, vaikutteiden ollessa vain vaikutteita. Plussaa kaavaan tuo taatusti my�s se, ett� pohjat on vedetty tiukalla trio-pohjalla, jota on vasta sitten my�hemmin t�ydennelty muilla mausteilla. N�in soitossa on ty�nt�� ja vetoa aivan eri tavoin.