Gold Star: Uppers & Downers

Autumn Tone

Jostain Los Angelesin lempe�n auringon alta saapuu luoksemme Marlon Rabenreither, herra joka on sama asia kuin Gold Star. Eip� sen puoleen, kultainen t�hti on nimen� huomattavasti tarttuvampi � ja sopivalla tavalla campimpi tietysti, mutta miten on sen musiikin laita?

En l�hde pohtimaan Uppers & Downers -otsakkeen mahdollisia farmaseuttisia ulottuvuuksia, mutta musiikillisesti pitk�soitto tarjoaa nimens� mukaisesti iloista yl�m�ke� ja hiukan melankolista alam�ke�kin. P��osin Rabenreither pysyy kuitenkin kadun aurinkoisemmalla puolella ja miehen americanassa maistuu niin folk, pop kuin kevein rock, keveyden ja vaivattomuuden toimiessa t�rkeimpin� avaimina.

Yhtym�kohtia l�ytyy Half the Timen kaltaisissa isommin soivissa biiseiss� niin Bob Dylaniin, kuin jopa E-Street Bandin vahvistamaan Bruce Springsteeninkiin, mutta p��osin t�ss� pysyt��n siell� hieman pienimuotoisemmissa piireiss�. T�t� voi pit�� harmina, sill� rokatessaan herra saa asiat rullaamaan, mutta p�iv�unelmissa piehtaroidessa tahtoo v�symys v�ist�m�tt� hiipi� silm�kulmaan.

Kitarat soivat muhkeina, niin akustiset kuin s�hk�isetkin, ja my�s rokisti soitettu piano tuntuu l�yt�v�n paikkansa raidalla jos toisellakin. Rabenreitherin liev�sti lennonmainen laulu tuottaa tosin hieman ongelmia, sill� sama v�linpit�m�tt�myytt� tihkuva tyyli ei mielest�ni istu ongelmitta aivan jokaiseen tilanteeseen. Paljon on siis hyv��, mutta l�hes yht� paljon paranneltavaa, t�ss� tarpeettoman pehme�ss�, s�yse�ss� ja unenomaisessa kokonaisuudessa.