Haamurakastaja: Haamurakastaja

Concorde Music Company

Haamurakastaja on debytantti, mutta b�ndin miehist�� on marinoitu jo useammissakin liemiss�. Eik� miss��n ihan pikkub�ndeiss�, sill� historiaosuudessa mainitaan mm. Nelj� Ruusua, Mana Mana ja Kumikameli. Joensuun lis�ksi n�it� viitt� miest� yhdist�� rakkaus kotimaiseen menneiden vuosien musiikkiin, eik� niill� genreaidoilla ole t�ss� yhteydess� niin v�li�.

Ensimm�isill� py�rityksill� ryhm�n toisinaan juustoiseksikin �ityv� iskelm�jazzpoprock tahtoi t�rkki� hieman vastaan, mutta kun alkukankeudesta p��stiin eroon, osoittautui b�ndin mehukattitonkan sis�lt� kerrassaan maukkaaksi keitokseksi. T�ss�h�n on nyt kourittu suomalaisen iskelm�n historiaa niin syv�lt�, ett� edellinen 20-lukukin tulee joillain raidoilla vastaan. Miltei sadan vuoden p��st� on omaksuttu my�s svengaavan jatsin kevyt kosketus, jossa eritt�in ep�suomalainen ilomielisyys kukkii muillakin kuin mustavalkoisilla v�reill�. Siihen p��lle kun ladotaan sitten tapauskohtaisesti 70-luvun kaihoaa, 50-luvun pehme�� rockia ja aavistus rautalankaa, niin johan on tiukka puserrus t�ll� haamurakastajalla.

Soundi on rehvakkaan erilainen, mutta miten on sitten itse niiden biisien laita? 70-luvun progen portteja yll�tt�en kolisteleva El�m�ntapainkkari pys�ytt�� kerran toisensa j�lkeen, mist� kiitos kuuluu astetta raskaammalle ja synkemm�lle soundille (olenhan kuitenkin finnougri). Tehosekoitin-vaikutteinen Rakkautta sukanvarteen on mit� radiokelpoisin siivu, jonka tarttuvuus saa flunssankin vaikuttamaan harmittomalta. Nopeaa jazzpoppiaan rusetti auki rullaava Huipulla on my�s ehdottomasti koettava pala kutukoskettimineen ja napsakoine lyriikoineen kaikkineen.

Kun biisinippua tarkastelee entist�kin suuremmalla suurennuslasilla, on pakko todeta kylm�n kostea fakta: koriin ei ole siunaantunut ainuttakaan hutia. Niinp� kun p��lle 6-minuuttinen p��t�sraita En vaadi tanssimaan on saanut viimein siivottua jalkansa lattialta, on sielussa l�mpim�n miellytt�v� olo. Haamurakastaja yhdist�� plus satavuotisen Suomen musiikkihistorian viihdytt�v�mpi� juonteita punokseksi, jota hypisteleekin jo pian kuin katolinen rukousnauhaansa.