The B And The Band: Ravista ja maalaa

Omakustanne

Aiemmin akustista voimafolkpunkkia roiskinut The B And The Band on kytkenyt uudella albumillaan s�hk�t p��lle. Muutoshan k�vi selville jo kiekkoa edelt�neill� Mun silm�t ei oo tottuneet aurinkoon ja Hautausmaa -sinkuilla, jotka esitteliv�t b�ndin uudistuneen tyylipaletin laitoja. Siin� miss� ensinn� mainittu oli melodista rockin metakkaa osoittautui j�lkimm�inen puolestaan vaimeasti alkavaksi kummitustarinaksi, jonka ujeltavassa valituksessa taiderock ja pieni folkpop p��tyiv�t jonkinlaiseen sopuun.

Ravista ja maalaa sulkee sis��ns� tuon kaiken, sek� melko paljon enemm�n. Jumala rokkaa kulmikkaasti, kikkailee sanoilla ja ehk� hiukan tulellakin. Klovni kierittelee my�s sammalvapaita murikoita alam�keen, lyriikoiden tylyjen iskujen saadessa apuvoimaa s�r�isist� riffeist� mellastuskohdissa. Viel� enemm�n kuulijaa koettelee Lippulaulu, joka laventaa arvostelun ja kivien viskelyn koskemaan koko yhteiskuntaa � eli meit� kaikkia. Sinulle hymyn j�t�n ei sek��n juuri nosta suupieli�, vaikka nimi toista ehk� vihjaakin.

Mik� sitten avuksi, kun kaikki m�tt�� ja on osapuilleen arvotonta? The B And The Band ei juuri vastauksia ja parannusehdotuksia tarjoa, mutta Ravista ja maalaa heittelee sent��n ilmoille ehdotuksia. Josko tekem�ll� jotain luovaa voisi saada niit� ahdistavia muureja ymp�rilt��n murtumaan, tai rakoilemaan nyt ainakin. Ik�v� kyll� nimibiisi osoittautuu vain yksitt�iseksi kipin�ksi sarallaan.

The B And The Band on tehnyt yhden vallankumouksen musiikissaan siirtym�ll� s�hk�ihin, joten ehk� nyt olisi tilausta toisenlaisellekin kumoukselle. Melankolia on tietysti kudottu meihin jo DNA-tasolla, mutta ehk�p� auringon ylt�� edes joskus risukasan perukoille. Albumin teemalause on kuulemma nimibiisist� l�ytyv�: Minuutti vihaa vie 60 sekuntia onnea sun el�m�st�, mutta eik� sama annos itseinhoa tee t�sm�lleen saman asian?